Rasvainen juttu, taas kerran

Ajattelin kirjoittaa Turkin vaaleista, mutta vaihdetaan aihetta, kun tuli tämä rasvajuttu, joka kuitenkin on paljon lähempänä omaa suuta.

Ja vähän olisi tietysti sanomista suomalaisella Turkin vaaleista, sillä enemmänhän ihmiset ovat tummia siellä päin maailmaa. Ehkä suhde muuttuu sitten läheisemmäksi, kun ollaan yhdessä ja samassa EU:ssa. Toivottavasti ollaan, sillä Eurooppaahan Turkki on sekä maantieteellisesti että henkisesti: antiikin Kreikan raunioille rakentunut suurvalta.

Nykyaikaisen Turkin luoja Kemal Atatürk ymmärsi tämän kääntäessään maan suunnan idästä länteen. Nykyään valtaa pitävä AKP-puolue on syntynyt islamilaiselta pohjalta, ja "Turkin isän" Atatürkin maallisen perinnön lujimmiksi vaalijoiksi ovat jääneet armeija ja oikeuslaitos.

Demokratiassa pitää periaatteessa kuunnella kansan syvien rivien ääntä, mutta jos se Turkin tapauksessa johtaa uskonnon ylimmäksi vallan- ja oikeudenkäytön normiksi, niin hyvä ei ole sekään. Mieluummin antaa silloin arvon armeijalle ja tuomareille, joitten ajattelu on tästä ihmisten maailmasta.

On nähty sitä paitsi monta kertaa, että viime kädessä sotilaat ovat pelastaneet kansanvallan kiihkoilijoitten verisistä kynsistä. Toki on ilmennyt myös toisenlaista, valitettavasti.

Mutta rasvainen juttuhan tässä piti tarjotella nyt, kun TV 1:n kohuttu MOT-ohjelma on nostanut taas rasvat ruokakeskustelun pintaan.

Paljolti Kuopion yliopistosta johdettua Pohjois-Karjala -projektia on ylistetty tähän saakka, että se on pelastanut pohjoiskarjalaisten ohella tuhannet ja taas tuhannet muutkin suomalaiset varmalta sydänkuolemalta. Nyt sitten tulevat mottilaiset ja sanovat, että hupsista: ei ole mitään todellista tieteellistä näyttöä siitä, että eläinrasvojen vaihtamisella kasvisrasvoihin olisi mitään tekemistä sydänsairauksien kanssa.

MOT-ohjelmalla on oma maineensa vähän samaan tapaan kuin Hannu Karpolla. Se ei alistu kulkemaan tiedonvälityksen valtavirrassa, vaan keskittyy kaivelemaan ns. toisenlaisia totuuksia.

Yksi esimerkki on viime aikojen ilmastokeskustelu. Kun koko muu virallinen Suomi on äitynyt hirvittelemään ilmakehän tuhoutumista, MOT on tuonut kuvaruutuun asiantuntijan toisensa perään todistamaan, että tieteen nimissä poliitikoille esitetyt laskelmat perustuvat tietoisesti vääristeltyihin tietoihin.

On käynyt ilmi, että MOT ei ole ollut ihan väärässäkään.

Kokemus ja maalaisjärki sanovat, että ihmisen terveys on kiinni paljon muustakin kuin siitä, juoko hän punaista maitoa tai syökö läskisoosia tai ei. Ihmisen hyvä yleiskunto ja terveys ovat kiinni paljon enemmästä kuin siitä, mitä hän pistää suuhunsa.

Elintason huikea nousu, parantuneet asunnot, raskaan ruumiillisen työn väheneminen, lisääntynyt koulutus, tehostunut terveydenhuolto: siinä muutamia yleisiä syitä, jotka ovat muuttaneet erityisesti maaseudulla asuvien elämänmenon vallan toiseksi, mitä se oli vielä siinä vaiheessa, kun Pohjois-Karjala -projektia aloiteltiin 1970-luvulla.

Jos voi tai suoraan lehmästä lypsetty neljä-, viisiprosenttinen maito olisivat olleet myrkkyä, maalla olisi kuoltu sukupuuttoon jo sukupolvia sitten eikä vasta muutaman sukupolven päästä, kuten nyt on tapahtumassa väestöennusteiden mukaan.

On vaikea ymmärtää, että luonnollinen ruoka olisi vaarallisinta ruokaa. Huomattavasti epäilevimmin pitää sen sijaan suhtautua niihin kaikenlaisiin teollisesti ja keinotekoisesti tuotettuihin hetivalmiisiin elintarvikkeisiin, joita kauppojen hyllyt ovat täynnä tänään.

Kuulun itse sukupolveen, joka on kasvanut maalla maidolla ja tirripaistilla. Oli aikoja, että maito oli pääasiallinen ravinto, kun muuta ei juuri ollut pöytään panna.

Kolme litraa kylmää maitoa koulun päälle! Ah, että se maistui hyvältä. Entäpä kun sai talvipakkasten aikaan vedellä tirripaistin valkoista, jäähtynyttä ja sopivasti suolaista sianrasvaa paistinpannusta ruisleipäkakun päälle. Sitähän oli kuin taivaassa.

Kun sininen maito menetti makunsa, palasin punaiseen maitoon. Jos päivittäisen kolmen litran sijasta tyydyn puoleen litraan, olen tehnyt 85-prosenttisen parannuksen entiseen elämänmenoon.

Ei paha, vaikka se jostain siltä vielä tuntuu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.