Ratkaisun aikoja

Heti kesällä 2009, kun nykyinen Euroopan parlamentti aloitti työnsä, aloimme valmistautumisen uuteen, 2014 alkavaan rahoituskauteen.

Aluepolitiikan osalta komissio antoi ensimmäiset suuntaviivat omista kannoistaan marraskuussa, kun se julkaisi koheesioraporttinsa. Kesällä komissio antaa varsinaiset lainsäädäntö- ja rahoitusesitykset. Jatkamme siitä jäsenmaiden ministereistä koostuvan neuvoston kanssa lainsäädännön muokkaamisella ja lopulta hyväksymisellä.

Erityisesti parlamentin rooli on korostunut Lissabonin sopimuksen myötä.

Itä- ja Pohjois-Suomelle tietyt asiat aluepolitiikan ideologiassa ja yksityiskohtaisessa kriteeristössä ovat muita tärkeämpiä. Pohjoisten harvaan asuttujen alueiden kriteeri tuo tällä hetkellä Suomelle noin 40 prosenttia kaikista saamistamme EU:n aluetuista. Euroina summa on 320 miljoonaa joka vuosi.

Siksi tämän kriteerin ja nykyisen rahoitustason säilyminen on ehdottomasti Suomen ykköstavoite myös seuraavalle kaudelle.

Lissabonin sopimus lupaa tämän erillistuen, mutta valitettavasti se ei ole rahoituskriteerille tae, vaan asia on neuvoteltava jokaiselle rahoituskaudelle erikseen.

Toisaalta juuri nyt, kun yritämme saavuttaa jokaisella politiikan alalla Eurooppa 2020 -tavoitteet, tämä kriteeri on helppo perustella.

Pohjoisten harvaan asuttujen alueiden korkea osaaminen ja runsaat luonnonvarat, kuten puu ja mineraalit, tuovat Euroopan kilpailukyvylle oman arvokkaan lisänsä.

Meille on hyvin tärkeää, että aluepolitiikan järjestelmä pysyy ennallaan. Aluekehityksemme pahin vihollinen olisi aluepolitiikan rahoituksen kansallistaminen.

Se ei pienentäisi Suomen jäsenmaksua EU:lle senttiäkään, eikä toisaalta nykyisen kaltaisia rahamääriä yksinkertaisesti löydy valtion muutenkin tiukasta budjetista.

Toinen tärkeä asia on, että aluepolitiikkaa harjoitetaan jatkossakin koko unionin alueella. EU:n aluepolitiikan keskeinen ajatus on, että jäsenmaiden keskinäisten erojen ohella myös jäsenmaiden sisäisiä eroja tasataan aluetuilla. Tästä periaatteesta kiinnipitäminen on Itä-Suomen etu!

Tukien ohella meidän pitää jatkuvasti pitää esillä omia osaamisalueitamme. Yksi tällainen on metsäala.

Jätin viime viikolla komissiolle kirjallisen kysymyksen rakennussektorin ympäristöystävällisyyden edistämisestä. Nykyään lainsäädännöllä ohjataan rakennussektorilla korostetusti rakentamis- ja käyttövaihetta. Esimerkiksi nykyiset, muun muassa lämmönpitävyyteen perustuvat energiatehokkuusvaatimukset eivät edistä ympäristöystävällisten rakennusmateriaalien, kuten puun, käyttöä.

Todellisuudessa jokaisella rakennusmateriaalilla on nelivaiheinen elinkaari, joka sisältää materiaalin hankinnan, varsinaisen rakentamisen, käytön ja purkamisen. Tämän huomioiminen säädöksissä edistäisi puurakentamista.

Mikäli saamme metsäalalle vauhtia, se on aluepolitiikkaa luonnollisimmillaan, koska kaikki perustuu alueemme omaan korkeaan osaamiseen.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kesk.) ja parlamentin aluekehitysvaliokunnan jäsen.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.