Rauha on ylellisyyttä

Rauha meidän ajallemme! Englannin pääministerin Neville Chamberlainin innoittunut tervehdys on jäänyt historiaan esimerkkinä pieleen menneestä tilannearvioista.

Vuoden 1938 elokuussa Münchenissä käydyn neuvonpidon jälkeen Chamberlain oli varma, ettei Adolf Hitler ollut niin paha kuin naapurissa pelättiin. Vuoden kuluttua Eurooppa oli suursodassa, kun Wehrmacht oli aloittanut salamasotansa Puolaa vastaan.

Sitä suursotaa kesti Euroopassa vuoden 1945 toukokuuhun saakka. Yli 67 vuotta vanha manner on saanut elää harvinaista rauhan aikaa, kun perivihollisiksi sanotut Ranska ja Saksa ovat eläneet sopuisasti kylki kyljessä.

Puolan ja Unkarin kansannousut, Tshekkoslovakian miehitys ja Jugoslavian hajoamiseen liittyneet Balkanin sodat ovat nostattaneet kukin vuorollaan pelkoja uudesta yleisestä verenvuodatuksesta, mutta onnekseen Eurooppa on välttynyt suuremmalta rähinältä.

Näin jälkikäteen ajateltuna myös suuren ja mahtavan Neuvostoliiton pirstoutuminen meni varsin vähin veriuhrein.

Pääministeri Jyrki Kataisesta tuli uusin suomalainen, joka on saanut käydä pokkaamassa Nobel-palkinnon. Norjan Nobel-komitean Euroopan unionille myöntämä rauhanpalkinto on meille yhtä arvokas palkinto kuin keskisen Euroopan muinoisille riitapukareille saksalaisille, ranskalaisille tai englantilaisille.

Juhlan kunniaksi sopii muistuttaa taas kerran, miten pieni Suomi on rauhanturvaamisen suurvalta. Eihän tästä ole kuin neljä vuotta, kun presidentti Martti Ahtisaari kävi noutamassa Oslosta oman henkilökohtaisen rauhan-Nobelinsa.

Euroopan unionia on helppo moittia näinä aikoina monestakin syystä, ja kyllä sitä moititaankin. Päiväkohtaisen ärtymyksen ja paasauksen alle hukkuvat ne kaikki hyvät työt, joita unioni on saanut aikaan reilun viiden vuosikymmenensä aikana.

Rauha on parasta, mitä ihmiskunta voi itselleen toivoa, ja siinä EU on onnistunut.

Taloudellinen yhdentyminen on edennyt niin pitkälle, ettei kenellekään tulee enää edes mieleen, että maanosa ajautuisi samaan tilaan kuin ensimmäisen tai toisen maailmansodan aikoina. Balkanin veljessotia ei EU kyennyt estämään, mutta unionin jäseninä alueen uudet valtiot pystyvät nyt rakentamaan taas yhdessä yhteistä tulevaisuutta.

Vuonna 1945 päättyneen toisen maailmansodan jälkeen meillä on nyt jo kolmas sukupolvi, jonka ei ole tarvinnut kokea omakohtaisesti sodan kauhuja. Siinä mielessä elämämme on ylellistä, vaikka siinä muutoin lie monenlaisia puutteita ja monesti jopa suoranaista kurjuutta.

Malliksi käy Suomen oma historia viimeisen puolen tuhannen vuoden aikana.

Täyssinän vuoden 1595 rauhaan päättynyttä ”pitkää vihaa” seurasi Venäjää vastaan pian uusi sota, jonka päättyessä vuonna 1617 raja siirtyi Laatokalle.

Jo seuraavana vuonna alkoi 30-vuotiseksi pitkittynyt uskonsota Keski-Euroopassa. Vuoden 1648 Westfalenin rauhan jälkeen jatkettiin sotimista vuosikausia muun muassa Tanskaa vastaan.

1700-luvun alun Suuri Pohjan sota eli Iso viha sitoi kansakunnan kahdeksi vuosikymmeneksi yhtämittaiseen sotaan ja myös raskaaseen venäläismiehitykseen.

1740-luvulla jatkettiin Pikku vihalla, 1750-luvulla Pommerin sodalla, 1780- ja 80-lukujen taitteessa Kustaan sodalla. Suomi vedettiin mukaan myös Ranskan vuoden 1789 suuren vallankumouksen pyörteisiin, jotka saatiin asettumaan vasta Wienin kongressissa vuonna 1815.

1850-luvulla oltiin mukana Venäjän rinnalla Krimin sodassa, 1870-luvulla Turkin sodassa. Harvinainen neljän vuosikymmenen rauha katkesi vuonna 1914 alkaneeseen ensimmäiseen maailmansotaan, eikä sen päättymisestä ollut kuin kaksi vuosikymmentä seuraavaan suursotaan vuosina 1939–1945.

Sodasta on Suomi syntynyt, mutta rauhalla se on rakennettu.

Rooman valtakunnan kuuluisa Pax Romana, Rooman rauha, kesti 200 vuotta. Tuhatvuotisia valtakuntia ovat monetkin valtiaat yrittäneet rakentaa – ilman tulosta. 200-vuotisessa rauhassa on Euroopalle tavoitetta ihan kylliksi. Kolmasosa siitä ylellisyydestä on jo nautittu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki lääkitykselle

Johtajapulmasta tulee pitkään imagotappiota

Energiamarkkinoilla on taas nähtävissä vaaran merkkejä

Suomen monitieteisin yliopisto

Malttia pöyristymisiin

Kuopion täytyy tarkastella menojakin kriittisesti

Rasismia eivoi voittaa valehtelulla

Pääministerit ja Itämeri

Kiitos talvi! – Ensin pieni flikflak-sarja, sitten ohjelmassa rintarauhasten sulatus

Postin kannattavuusei parane lakkoilulla

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.