Rauhasta tuli muotinimi

Älypuhelin kädessä on vaikeata kuvitella vuotta 1877, kun Johan Nissinen rakensi Suomen ensimmäisen puhelinlinjan.

Se sijaitsi Nissisen omalla tontilla Helsingin Annankadun ja Eerikinkadun kulmassa. Kolme vuotta myöhemmin Turussa merikapteeni Frans Nordfors pisti pystyyn puhelinlaitoksen.

Nämä kaksi herraa ovat osasyyllisiä, kun suomalaisilta ”alkoi mennä kotirauha”, kuten jotkut kirjallisuuden mukaan silloin pelkäsivät. Äkkiä Kuopiossakin oli oma telefoniosakeyhtiönsä.

1960-luvun lapsena muistan, kuinka jotkut siunailivat syrjäkyliltäkin menevän rauhan, kun puhelimella oli alettu rällätä illat pitkät. Rauha-nimisiä saattoi jopa työskennellä sentraalisantroina, jotka Suomi-filmeissä olivat pahimpia juoruakkoja.

Kaukaiselta tuntuu muistella myös sitä, kun telkkarit alkoivat 1960-luvulla yleistyä. Monen mielestä paljon puhuttu rauha joutikin mennä – tulihan telkkarista niin suurenmoisen viihdyttävää ohjelmaa.

Rauha-nimisiä istui nyt katsomassa tietovisoja ja Spedeä.

1970-luvulla muistan suorastaan juosseeni katsomaan kirkonkylän ensimmäistä väritelkkaria.

Kuka siinä olisi kaivannut rauhaa.

Elämys oli järisyttävä. Joillakin oli väritelkkaria odotellessa muovilätkä, joka asetettiin imukupeilla mustavalkotelkkarin ruudun päälle: alhaalla sinistä kuin meri, keskiosa vihreää ruohikkoa, yläosa sinitaivasta.

Aina ei kuitenkaan tullut luonto-ohjelmaa. Varsinkin uutisten aikaan lätkä näytti jotakuinkin säälittävältä.

Tv-lähetysten määrä alkoi roimasti lisääntyä.

Ja taas rauha oli joidenkin mielestä lopullisesti menossa suomalaiskodeista. Nyt Rauha-nimiset pääsivät saippuasarjojen makuun.

Internetin ja kännykän tulo 1990-luvulla oli seuraava rajumpi sysäys. Silloin rauhan katsottiin menneen jopa loma-ajoilta.

Moni päätteli, että nyt pitää olla aina tavoitettavissa – mutta miten hankalaa elämä tänään olisikaan, jos meiltä vietäisiin kännykkämme yhdeksikin vuorokaudeksi.

Nyt sosiaaliselle medialle kylmäksi jääneet kauhistelevat tuota riippuvuutta ja pintapuolisuuden määrää. Esimerkiksi Facebook taitaakin olla suurin ongelma niille, jotka eivät sinne halua mennä.

Kaikkeen uuteen liittyy rajankäyntiä ja ylilyöntejä. Formaatit vaihtuvat jatkossakin.

Terve aikuinen osaa rajoittaa sähköisten välineiden käyttöä, mutta nuorilla ruutuaika on jo huikea.

Osalla heistä on myös instagramit ja whatsappit käytössään miltei heti, kun tikkukirjaimet on opittu. Heistä keski-ikäinen kauhistelumme kuulostaa hyrinältä kansanperinteen arkistoihin tallennetuilla nauhoilla.

Samaan aikaan Rauhasta on tullut taas muotinimi. Ajankäytön hallinta voi aikanaan olla näille Rauhoille haastavampi juttu kuin meille, joiden elämässä mediakenttä on paisunut pikkuhiljaa vaihe vaiheelta.

Ajankäytön hallinnan valmennusyrityksiä syntyy vauhdilla, eikä se ole ihme. Markkinat ovat kasvavat.

On mielenkiintoista nähdä, iskeekö nuorisoonkin slow-muoti missä laajuudessa ja milloin.

On myös enemmän kuin ilo nähdä, ettei sähköisten välineiden lisääntyminen ole tappanut paperille painettua kirjallisuutta ja sanomalehtiä, vaikka tätä on veikattu jo kymmeniä vuosia.

Harva haluaa kokonaan e-kansalaiseksi.

Kirjoittaja on uutistoimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kotkan lento ja putoaminen

Kunnat merihädässä

Vanhuspalveluissa on suo siellä ja vetelä täällä

Röyhkeä Trump haastaa johtamansa demokratian

Ystävänpäivän jälkeen

Potemisen kulissi

Lumesta tuli ympäristöpulma Helsingille

Eduskunta kompuroi tiedustelulakien kanssa

Hankkeet vivuttavat kehitystä

Suuri ja kallis seikkailu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.