Rautateitä 150 vuotta

Maaliskuun 17. päivänä 1962, pian tasan 150 vuotta sitten, kulki Suomen ensimmäinen aikataulun mukainen juna Helsingistä Hämeenlinnaan.

Sotiin mennessä rataverkko modernisoi yhteiskunnan, mutta viimeiset 50 vuotta auto on rajusti leikannut junan merkitystä kuljetuksissa ja varsinkin matkustamisessa.

Juna on vahvoilla raskaissa pitkän matkan kuljetuksissa. Niitä varten Suomen radat rakennettiinkin. Nyt rautateillä liikkuu neljännes Suomen tavarasta, mikä on hyvää eurooppalaista tasoa. Henkilöliikenteessä rata on parhaimmillaan suurissa kaupungeissa ja niiden välisillä matkoilla. Rautateillä taittuu viitisen prosenttia henkilökilometreistä. Siinä on kasvun varaa.

Höyryvoima-ajan jälkeen suuria teknologiamurroksia raiteilla ovat olleet sähköistäminen ja Helsingin metro. Muualla maailmassa luotijunat kilpailevat jo lentokoneiden kanssa. Suomen matkustajavirta ei riitä varsinaisille suurnopeusradoille. Helsingistä Pietariin kulkeva Allegro kuitenkin osoittaa, miten parempi kalusto ja kunnostettu rata parantaa palveluita.

Vuosituhannen loppua kohti autot näyttivät nujertavan junat. Rautatiet osoittivat kuitenkin sitkeytensä, ja kaikkialla maailmassa ne ovat viime vuosikymmeninä saaneet uutta huomiota. Euroopan unioni pyrkii siihen, että puolet kuljetuksista tapahtuisi rautateillä tai sisävesillä.

Siihen on hyvät syyt. Väestön keskittyminen ja ruuhkat vaativat tehokasta ja turvallista joukkoliikennettä, ja sitä rautatie tarjoaa. Energiapihi juna on ympäristölle ja ilmastolle ystävällinen tapa liikkua ja kuljettaa. Suomessa vaikuttavat lisäksi muun muassa Venäjän talouskasvu, uusi kaivosteollisuus ja energiapuun kasvava käyttö.

Meilläkin uskotaan tulevaisuuteen. Kymmenkunta vuotta sitten väyläverkon kehittämisen painopistettä siirrettiin maanteistä ratoihin. Nykyisen hallituksen aikana myös väylien ylläpidon määrärahoista entistä suurempi osa ohjataan rautateille.

Yleisesti ottaen rautatiemme ovat tyydyttävässä kunnossa, vaikka ongelmia riittää. Lisäpanostus rataverkkoon lisäisi sen kapasiteettia ja väljentäisi pullonkauloja. Täsmällisempi liikenne ja paremmat kuluttajan palvelut vetäisivät matkustajia juniin.

Helsingin ahdas ratapiha on murheenkryyni, josta häiriöt heijastuvat maan kaikille radoille. Viime vuosikymmenen puolivälissä junaliikennettä päästettiin radoille ehkä vähän liikaakin, ja häiriön sattuessa aikatauluissa ei ole jouston varaa.

Helpotusta lupaavat uusi Helsingin ohjausjärjestelmä ja maan alle tehtävä ratapihan kapasiteettia lisäävä Pisara-rata. Ne maksavat yhteensä useita satoja miljoonia euroja.

Asiakkaat käyttävät mielellään junaa, jos palvelun hinta ja laatu kohtaavat. Matkatarve on kuitenkin harvoin asemalta asemalle.

Ihannetilanteessa liikenne on saumaton kokonaisuus, jossa junien, bussien ja lentokoneiden aikataulut sopivat toisiinsa ja lippujärjestelmä on yhtenäinen. Jos sen lisäksi asemilla olisi hyvä liityntäpysäköinti, parempi palvelu taatusti lisäisi turvallisia ja ympäristölle ystävällisiä junamatkoja.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.