Rehellinen kristitty ei voi piiloutua omaltatunnoltaan

Mitä yhteistä on Päivi Räsäsellä ja Marjaana Toiviaisella? Ainakin se, että molemmat ovat rehellisiä kristittyjä, jotka eivät yritä juosta pakoon omaatuntoaan, vaan puhuvat ja toimivat niin kuin katsovat oikeaksi.

Päivi Räsänen on poliitikko, joka ministerinä herätti pahennusta pohtimalla maallisen lain ja Jumalan sanan välistä suhdetta. Rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia? Tämä oli kysymys, jonka Räsänen kolmisen vuotta sitten esitti.

Räsäsen oma vastaus sai aikaan someraivon: Raamatussa sanotaan, että enemmän on toteltava Jumalaa kuin ihmistä. Vastaus ei monien mielestä sopinut ministerille ja osoitti, että Räsänen halveksi lakia.

Marjaana Toiviainen taas on luterilaisen kirkon pappi, joka vastustaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamista kotimaihinsa. Hänkin vetoaa kristinuskon ydinasioihin, laupeuteen ja lähimmäisen rakastamiseen, jotka ajavat lain ja viranomaispäätösten ohi.

Pääsiäisen alla Toiviainen osoitti näkyvästi mieltään palautuksia vastaan. Hänkin sai päälleen vihapuhetta ja uhkauksia.

Luterilaisen kirkon sisällä Räsänen ja Toiviainen katselevat toisiaan kaukaa. Yksinkertaistaen Räsästä voi luonnehtia konservatiiviksi ja Toiviaista liberaaliksi. Heidän näkemyksensä vaikkapa seksuaalieettisistä kysymyksistä eroavat toisistaan. Kumpikin edustaa silti aidosti kirkkoaan, Räsänen aktiivisena seurakuntalaisena, Toiviainen kirkon työntekijänä.

Kahden erilaisen, mutta silti samanlaisen kristityn asettaminen rinnakkain osoittaa, että kirkkoa on mahdoton alistaa maallisen vallan hengelliseksi jatkeeksi. Elävä kristillinen kirkko ei polvistu keisarin edessä.

Haluja muuhun tuntuu kuitenkin olevan. Päätoimittaja Ulla Appelsin otti kantaa turvapaikanhakijoiden käännytyksistä järjestettyihin mielenosoituksiin ja moitti kirkkoa siitä, että se osallistuu ”yhteiskunnan perusrakenteiden murentamiseen” (Ilta-Sanomat 17.4.). Mielenosoittajien joukossa oli Toiviaisen lisäksi muitakin pappeja, luterilaisia ja ortodokseja.

Appelsinin kirjoitus näytti antavan joillekin samoin ajatteleville syttyjä kirkosta eroamiseen. Kirkosta eroaminen yltyi myös keväällä 2014, kun Räsäsen edellä kerrotusta puheesta nousi mekkala.

Suomessa on kaksi niin sanottua kansankirkkoa, evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko. Kummankin suhteet maalliseen valtaan eli valtioon ovat perinteisesti hyvät, joidenkin mielestä liiankin läheiset.

Hyvät suhteet eivät kuitenkaan ole tarkoittaneet sitä, että kirkot olisivat lakanneet muistuttamasta silloin, kun päätökset niiden mielestä ovat vääriä. Vielä vähemmän hyvät suhteet estävät kirkon jäseniä osoittamasta mieltään heikkoja lakeja ja huonoja viranomaispäätöksiä vastaan.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.