Riittääkö meille energiaa?

Länsimainen yhteiskunta pyörii halvalla energialla. Tällä hetkellä maailman öljyn noin 70 tuottajamaasta ainakin 40 on kuitenkin ohittanut jo tuotantohuippunsa.

Pohjanmeren öljykenttä löydettiin 1969 ja saatiin täystuotantoon 1980-luvun alussa. Iso-Britannian maksimituotanto ohitettiin 1999 ja Norjan 2000/01 yhteistuotannolla kuusi miljoonaa tynnyriä päivässä (mpt). Iso-Britannian näkymät ovat synkät, maasta tuli öljyn netto-ostaja vuonna 2007. Pohjanmeren kokonaistuotanto on tippunut jo neljään mtp:in.

Ensin löytyneet isoimmat kentät ovat kaikkialla romahtamassa, ja pienempien kenttien tuotto hädin tuskin paikkaa vanhempien kenttien laskua. Aikoinaan tuotettiin sata tynnyriä uutta öljyä yhden öljytynnyrin kulutuksella. Valitettavasti tänään suhde on paikoin romahtanut jo alle kymmeneen. Pienemmät kentät vaativat samat laitteistot, joten pelkästään materiaalit ja henkilöstö rajoittavat toiminnan nopeaa laajentamista.

Viimeiset kolme vuotta maailman raakaöljyn tuotanto on taiteillut noin 73 mtp:ssä, mutta öljynkulutus 85-86 mtp:ssä eli 30 miljardia tynnyriä (Mrdt)/vuosi. Brasilian löydöksen arvio on jopa 30 Mrdt (= yksi vuosi maailmalle).

Vertailun vuoksi arviot Kaspianmeren ympäristöstä tänään ovat 20-40 Mrdt, kun 1990-luvun puolivälissä toiveena oli uusi Saudi-Arabia (300 Mrdt). On myös huomattava, että Brasilian syvänmeren löydöstä vastaavasta paikasta ei aikaisemmin ole porattu taloudellisesti. Lisäksi kaikkialla aikataulut ovat myöhässä ja tuotantoluvut jäävät usein tavoitteista. Öljyn etsinnän epätoivosta kertovat myös puheet napa-alueille menemisestä.

Saudi-Arabia on luvannut kasvattaa tuotantoaan jo kolmen vuoden ajan, mutta mitään öljyn ostajille merkittävää ei ole tapahtunut. Suomalaisten, joiden öljystä kolme neljäsosaa tulee itärajan takaa, pitäisi herätä Venäjän vastaavaan tilanteeseen.

Venäjän tuotanto on selvässä laskussa (-3 prosenttia tammikuusta) ja maan sisällä puhutaankin energian käyttämistä vain omiin tarpeisiin. USA:n oman tuotannon huippuvuosi oli 1971 (noin 11 mtp). Tänään he ostavat öljystään kaksi kolmasosaa kulutuksen ollessa 21 mtp. USA:lle tärkeissä Meksikossa ja Venezuelassa tuotanto on nopeasti supistumassa (-12 % ja -7 %/vuosi).

Todelliset vaihtoehdot vähissä

Yhdessä vuodessa kulutettu öljy sisältää valtavasti energiaa, jonka korvaaminen on vaikeaa.

Bioetanolin tuotto viljasta pohjoisilla leveyspiireillä on toivotonta. Biodiesel palmuöljystä ja bioetanoli sokeriruo'osta antavat kyllä positiivisen energiatulon, mutta tropiikissa eroosio ja ruoantuotannon kilpailu ovat ongelmia.

Biodieselin tuotto levistä on vielä lapsenkengissä. Selluloosaetanolikin toimii vain taloudellisella tuella ja esimerkiksi hakkuujätteen käyttö poistaisi metsistä ravinteita. Nestekaasun ongelmia ovat erityisesti pitkän matkan kuljetus ja soveltumattomuus bensiinin lähtöaineeksi.

Öljyn vaihtoehtoina on hiilestä saatava synteettinen öljy (500-600 litraa hiilitonnista) ja Kanadan öljyhiekat (100-200 l/t) ja vastaavat. Valitettavasti Kanadan Albertassa tuotanto on vain 1,5 mtp 30 vuoden laajennusten jälkeen. Prosessi kuluttaa paljon nestekaasua, koska öljyhiekka on kuumennettava 500-600 asteeseen sekä vettä. Lähijoki on jo tuhoutunut, joten vedestä on tulossa isoja pulmia. Tuotanto-ongelmia vähätellään hiilen, öljyhiekan ja muiden isoilla varannoilla, mutta niiden tuotantoon saaminen on hidasta.

Fuusioenergiaa on luvattu viimeiset 50 vuotta, ja lupauksena se säilyneekin. Vetyä on kehuttu, mutta se on vain energian kantaja. Vedyn erotus vedestä esimerkiksi sähköllä vie enemmän energiaa kuin siitä saada poltettaessa. Samoin vedyn varastointi ja kuljetus ovat isoja ongelmia, kuten osoitti ilmalaiva Hindenburgin tuho vuonna 1937.

Perinteisen fissioenergian laajentaminen nopeasti on vaikeaa. Se nähdään vaikkapa Olkiluodon kolmatta reaktoria rakennettaessa. Öljyn tavoin polttoaineena käytettävän uraanin, 235U:n, tuotanto on vaikeuksissa. Tällä hetkellä yksi kolmasosa maailman ydinvoimaloiden polttoaineesta tulee Venäjän vanhojen ydinaseiden purkamisesta.

Ydinsähkön tuotannossa ovat yhtenä vaihtoehtona ns. breeder-reaktorit, joissa käytetään rikastetun 235U:n sijasta 238U:a, jota luonnonuraanissa on 99 prosenttia. Fissioreaktion sivutuotteena syntyvä plutonium vähentää kuitenkin markkinointi-intoa.

Uusiutuvien energioiden kuten auringon, tuuleni, aallon ja maalämmön puhtaus on kiistaton, mutta sähköajoneuvojen/hybridien käyttö laajassa mittakaavassa vaatii valtavia investointeja. Suomessakin on pelkästään henkilöautoja 2,5 miljoonaa.

Vaikka hybridiautoja olisi joka kymmenes, se vähentäisi öljyn kokonaiskulutusta vain prosentteja. Seurauksena olisi käytettyjen autojen hintaromahdus ja sähkön hinnan nousu. Materiaalivaatimukset ja ennen kaikkea ikuisen kasvun ajatus tallovat nopeasti saavutetut säästöt olemattomiin.

Jokaisen kannattaisikin miettiä kulutustottumuksiaan ihan uudelta kannalta.

Kirjoittaja on kuopiolainen bioteknologiaan erikoistunut filosofian tohtori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.