Riskit tiedossa, rahaa puuttuu

Viiden ihmisen palokuolema Espoossa aiheuttaa pitkään kauaskantoisia seurauksia. Päihdeongelmaisten asuttaman omakotitalon palo oli eniten uhreja vaatinut tulipalo Suomessa vuosikausiin.

Heti ensimmäisissä uutisissa oli maininta, "ettei talossa ollut tehty palotarkastusta viime vuosina eikä tiedetty, missä kunnossa sähköjohdot ovat". Valitettavaa, että heti alkuun keskustelu lipsahti ihmettelyyn, joka ei vie eteenpäin.

Ensinnäkään moni suomalaisista ei tunnu tietävän, että lakisääteinen palotarkastus omakotitaloon tehdään kerran 10 vuodessa eikä siihen kuulu sähköjohtojen kuntoarviointi - eikä se tässä tapauksessa olisi mitään auttanut.

Espoon talo oli kaupungin omistama ja asukkaat normaaleissa vuokrasuhteissa. Vaikka kiinteistössä vietettiin alkoholin huuruista elämää, taloa käsiteltiin tavallisena asuinvuokratalona. Tämä oli nykylain mukaan sallittua. Aikuinen saa asua miten haluaa. Eri asia onkin, mikä olisi ollut turvallista ja moraalisesti oikein.

Kun kaupunki tai yhteisö asuttaa yhteen paikkaan useita riskiryhmään kuuluvia, eikö asuinkohdetta pitäisi pitää erityiskohteena? Eikö tavallista vaarallisemmin eläville pitäisi saada tavallista turvallisempi ympäristö, jottei vahinkoja sattuisi?

Tämä ei ole uusi kysymys. Vuonna 2006 palontutkinnan kehittämisasioista puhuessaan pelastuspäällikkö Seppo Männikkö Tampereen aluepelastuslaitokselta totesi: "Paloissa huomatut asiat eivät johda ikinä mihinkään." Siitä on tässäkin kyse.

Vain viikko Espoon kuolemia ennen Kuopiossa julkistettiin valtakunnallinen palokuolematutkimus. Espoon kuolemat ovat kuin suoraan tilastoista. He täyttivät riskiryhmän merkit. Onnettomuus oli ollut ennakoitavissa. Miksi asialle ei tehty mitään?

Miksi asiaan ei nytkään puututa, vaikka samanlaisia kohteita on ympäri maan: yksittäisiä taloja pitkin harvaan asuttua aluetta ja vanhoja puutaloja kaupungeissa asukkainaan syrjäytyneitä, jotka eivät pysty huolehtimaan paloturvallisuudestaan varsinkaan, kun asuvat tavallista vaarallisemmassa kohteessa. Tällaisia taloja on useita Kuopiossakin!

Kyse on onnettomuuksista, jotka vain odottavat tapahtumistaan. Kohteet tiedetään jo, mutta miksi niihin ei puututa?

Vastaan saman tien. Syyt ovat: Kuka maksaa? Kelle vastuu kuuluu? Sanotaan, ettei ole rahaa. Eikä kukaan ole varma, kenen pitäisi puuttua. Siksi paloissa kuolee ihmisiä ensi viikolla, toukokuussa, pitkin loppuvuotta.

Myönnän: On kärjistämistä väittää, ettei mitään tehtäisi. Parhaillaan sisäministeriössä valmistellaan uutta pelastuslakia. Uusiksi menevät palotarkastuksetkin vuonna 2011 ja asuintalojen tarkastukset 10 vuoden välein poistuvat.

Tilalle tulee enemmän huomion kiinnittämistä riskikohteisiin. Onnistutaanko nämä valitsemaan oikein? Voiko pelastusviranomainen kutsua tarvittaessa sosiaaliviranomainen hätiin? Riittääkö heilläkään toimivalta, jos aikuinen ihminen elää hengenvaarallisesti?

Uutta tietoakin on valmistumassa. Onnettomuustutkintakeskus julkistaa Nokian Pitkäniemen palon tutkintaraportin aivan lähiaikoina. Nokialla mielenterveyspotilas sytytti palon talvella 2007.

Raportti antaa uusia suosituksia erityisryhmien paloturvallisuuteen. Yksi tutkijajäsenistä on Pohjois-Savon pelastusjohtaja Jorma Westerholm, joten suositukset tulevat suoraa tietä myös Savoon.

On surullista, että ihmisten pitää elää hengenvaarallisesti pitkään ja lopulta usean ihmisen kuolla ennen kuin asia otetaan yhteiskunnassa vakavasti. Keinoja on, vain halua ja rahaa on puuttunut. Löytyykö sitä nyt?

Kirjoittaja on Savon Sanomien palo- ja pelatustoimeen erikoistunut uutistoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.