Risteilemään!

Tallinnan risteilyllä käy vuosittain noin 1,4 miljoonaa suomalaista. Varsinkin näin pikkujouluaikaan laivat ovat täynnä juhlivaa kansaa.

Risteilylle lähdetään valitettavan usein koko perheen voimin. Ajatellaan, että yhteinen viikonloppu laivalla tai naapurimaan pääkaupungissa lähentää ja kohottaa joulutunnelmaa.

Monta kertaa näin ei kuitenkaan välttämättä ole, ainakaan lasten näkökulmasta ja reissu meneekin vain aikuisten huvitteluksi. On surullista nähdä yksinäisiä lapsia ison laivan käytävillä etsimässä hauskaa pitäviä vanhempiaan.

Vielä surullisempaa on se, että vanhemmat ovat juovuksissa ja eivät osaa pitää huolta lapsistaan. Mielestäni lapsia ei pitäisi siinä tapauksessa ottaa mukaan ollenkaan.

Perheiden lisäksi laivalla on pikkujoulua viettäviä työ- ja kaveriporukoita sekä yksinäisiä, seuraa hakevia ihmisiä. Laiva on siitä ihmeellinen tapaamispaikka, että karkuun ei pääse käytännössä sataa metriä kauemmas. Railakas juhlinta on siis väistämätöntä.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, mitä järkeä on lähteä laivalle, jos suunnitelmissa ei ole muuta kuin ryyppääminen. Kai sitä maissakin voi juhlia eikä tarvitse pelätä, että joku hullu tönäisee laidan yli hyiseen mereen.

On asia erikseen, jos aikoo tutustua kohdekaupungin elämään, tässä tapauksessa nyt Tallinnaan. Kaupungissa on paljon hyviä ruoka-, ja ostospaikkoja sekä historiallisesti merkittäviä rakennuksia, kunhan jaksaa vaan kävellä hieman satamaa pidemmälle.

Keskivertosuomalainen ei jaksa ja näin ollen sataman läheisyydessä toimivat anniskeluravintolat tekevät hyvää tuottoa, suomalaisten ansiosta. Hyvä me!

En ole myöskään koskaan ymmärtänyt sitä, minkä vuoksi laivalle täytyy lähteä syömään.

Buffetista aterioiminen on asia, joka paljastaa muutaman suomalaisen piirteen: vaikka tarjolla mitä erilaisimpia Itämeren herkkuja, suomalainen valitsee lautaselleen munakasta, makkaraa, kinkkua, härän pihviä ja ehkä lohtakin. Liekö se sitä koko rahalla syömistä.

Suurin osa risteilijöistä on loppujen lopuksi siinä kunnossa, ettei risteilystä jäänyt mitään muuta käteen kuin viikon kestävä, noh, kyllähän te tiedätte.

Paluumatkalla on tehtävä perinteiset ostokset: lapsille pari suklaalevyä ja lakritsipussi ja itselle ja naapurille tietysti tuliaisiksi sitä niin halpaa olutta ja viinaa.

Säästö on marginaalinen, mutta ilmeisesti nämäkin ostokset tehdään tunnepohjalta. Risteily alkaakin olla ohi. Tuliaiset autoon ja menoksi. Ja sitten vannotaan, ettei kyllä vähän aikaan lähdetä risteilylle!

Minua ei niinkään huoleta aikuiset, sillä heillä on mahdollisuus valita huvinsa. Lapset sen sijaan eivät saa valita, vaan he lähtevät vanhempiensa mukana minne tahansa.

Kun aikuiset pitävät hauskaa ja ovat hirveässä kännissä, lapset joutuvat seuraamaan aikuisten touhuja keskenään. Kukaan ei tule kysymään, onko heillä kaikki hyvin, onko nälkä tai janottaako. On varmasti mukavampiakin tapoja viettää perheen yhteinen viikonloppu, ja on ehdottomasti parempia joululahjoja kuin Tallinnan risteily!

Leppoisaa joulua kaikille savolaisille!

Kirjoittaja on Tampereen teknillisen yliopiston opiskelija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.