Roemer, Wagner ja Baumol

Otsikossa on kolmen herran nimet. Jokainen heistä on kirjoittanut toteamuksen, jota on sittemmin sanottu laiksi kirjoittajansa mukaan. Hyvinvointiyhteiskunnalle jokainen kolmesta laista aiheuttaa ongelmia.

Milton Roemer oli terveyspolitiikan tutkija, joka totesi yksinkertaistettuna näin: Jos on olemassa sairaalasänky, siinä aina makaa joku. Kun terveydenhuollossa koetetaan säästää ja tehdä se hoitoa tehostamalla, niin yritys on loppupeleissä tuhoon tuomittu. Vaikka miten onnistuisit säästämään, niin säästyneelle sairaalapaikalle kuitenkin ilmestyy joku.

Roemerin ajatus oli, että tarjonta luo oman kysyntänsä niin kauan kuin kolmas osapuoli on maksajana. Jos hoitoaikoja saadaan lyhennettyä, niin sairaaloiden halvat hotellipäivät korvaantuvat kalliilla leikkauspäivillä.

Adolph Wagner oli saksalainen taloustieteilijä, joka sata vuotta sitten muotoili lakinsa: Hyvinvointipalvelujen tarve kasvaa elintason noustessa. Aika ihmeellistä. Siis mitä rikkaampia ihmiset ovat, sitä enemmän he tarvitsevat sosiaalisia palveluja.

Ruokahalu kasvaa syödessä. Poliitikot kertoivat ainakin ennen vaaleja, miten ei tarvitse nostaa veroja eikä leikata palveluja, vaan talouskasvu tulee rahoittamaan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudessa.

Wagnerin lain mukaan mitä enemmän on talouskasvua, sitä enemmän joudutaan laittamaan rahaa hyvinvointipalveluihin. Talouskasvu tuottaa vain lisää ongelmia.

William Baumol keksi 1960-luvulla, että kun tuottavuus teollisuudessa kasvaa, joudutaan nostamaan myös työvoimavaltaisen hoitotyön palkkoja, vaikka tuottavuus heikentyisi.

Tästä seuraa terveydenhuollossa jatkuva tuottavuuden lasku. Lääketiede tulee monimutkaisemmaksi, jolloin joudutaan yhdelle potilaalle tekemään yhä enemmän asioita, eikä potilaasta päästä eroon.

Baumolin taudiksi kutsuttu ilmiö aiheuttaa palkkojen nousupaineen, jolloin tuottavuus, tulos jaettuna panoksella, laskee edelleen. Suomessa on jatkuvasti terveydenhuollon tuottavuus laskenut.

Valtiot ovat yleensä kiertäneet näiden herrojen lait ottamalla velkaa.

Valtion velat eivät ole ihan samanlaisia kuin yksityiset velat. Valtiot tulevat olemaan maailmantappiin asti vippikierteessä. Velkaa ei koskaan makseta, paitsi ottamalla uutta velkaa. Kipuraja tulee vastaan silloin, kun tulot eivät riitä korkoihinkaan. Näin on käynyt muutaman etelä-Euroopan valtion kohdalla.

Onko muuta keinoa selvitä kolmen herran laeista kuin velanotto? Roemerin laista seuraa, että terveydenhuolto voi pitää kustannuksia kurissa vain sulkemalla yksiköitä. Kapasiteetin vähentäminen on arkaluontoista, kun kyse on ihmisten sairaudesta.

Sairauden määrä ei ole jotakin, joka laskeutuu taivaasta ihmisten kiusaksi.

Sairautta on niin paljon, kuin me haluamme sitä olevan. Jos on paljon rahaa, hyvinvoipia ihmisiä ja paljon hoitoa tarjolla, niin ihmiset tulevat yhä sairaammiksi. On kokonaan eri asia, hyödyttääkö hoito kansalaista vai ei. Hyödyllinen saakin maksaa.

Pitäisiköhän minunkin lähteä johonkin leppoisamaan työhön? Pääsisiköhän duudsonien stuntiksi?

Kirjoittaja on yleislääketieteen professori Itä-Suomen yliopistossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.