Ruoka-avulle on tarvetta

Itä-Suomen yliopisto ja Kuopion kaupunki ovat yhteistyössä selvittäneet Kuopion ruokapankkien tarvetta ja käyttöä talvella 2012.

Alkukesästä julkaistu raportti kertoo kaunistelematta ruokapankkien asiakkaiden elämästä ja samalla Suomalaisen yhteiskunnan tilasta: leipäjonoissa ruokaa odottavilla ihmisillä on todellinen hätä pärjäämisestään.

Leipäjonoissa ei siis olla ahneuttaan, vaan tarve on todellista. Kyselytutkimukseen vastanneista suurin osa koki, etteivät tulot yksinkertaisesti kata menoja.

Osa puolestaan vastasi, että tulot riittävät kun ei osta mitään. Osa vähävaraisista onkin tottunut elämään hyvin pienellä summalla kuukaudessa.

Tyypillinen ruokapankin asiakas on vuokralla yksin asuva ikääntynyt, joka elää perusetuuksilla. Yleisimpiä näistä etuuksista ovat eläke ja työmarkkinatuki sekä toimeentulo- ja asumistuki.

Lapsiperheiden ja opiskelijoiden osuus asiakkaista on varsin pieni. Ruuan noutaminen on noin viidenneksen mielestä nöyryyttävää ja iän karttumisen myötä nöyryytyksen kokemus kasvaa.

Arvelen, että juuri asiakkaiden nöyryytyksen ja häpeän tunne on ollut ainakin osaksi syynä miksi naapurimaassamme Ruotsissa ei ole vastaavaa jakelujärjestelmää, vaikka sielläkin toki asuu vähävaraisia. Tanskassa leipäjonot ovat nykyisin mittakaavaltaan samaa luokkaa kuin Suomessa 90-luvulla.

Suomi on vastaanottanut koko jäsenyytensä ajan Euroopan unionin elintarviketukea, joka on kanavoitu maa- ja metsätalousministeriön kautta.

Ruokapankit eivät kuitenkaan ole osa julkista sosiaaliturvaa. Tässäkin mielessä jakelusta huolehtivat yhdistykset ja seurakunnat tekevät Suomessa arvokasta työtä.

Ruokapankit hankkivat jaettavan ruuan marketeilta ja tuottajilta, joille on edullisempaa antaa vanhentuva erä pois, kuin antaa sen vanhentua kaupan hyllyille ja hävittää myöhemmin maksulliseksi biojätteeksi. Tämä on myös eettisempi ja ekologisesti kestävämpi tapa käsitellä syötäväksi kelpaavaa ravintoa.

Leipäjonot ovat siis paikka, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat haluttiin sitä tai ei.

Leipäjonojen asiakkaat suhtautuvat kriittisesti kaupungin ja seurakunnan tarjoamaan tukeen ja sosiaaliturvaan.

Yli puolet kyselyyn vastanneista ilmaisi, etteivät he saa tarpeeksi tukea ja apua kaupungilta. Lähes puolet ovat tyytymättömiä myös seurakunnan tukeen. Kuitenkin suurin osa leipäjonojen asiakkaista on tyytyväisiä itse ruokapankkien toimintaa.

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että leipäjonojen sosiaaliset suhteet ovat heille tärkeitä.

Kaupungin tulisi jatkossa ulottaa etsivä sosiaalityö myös ajoittain leipäjonoihin, sillä osa näiden asiakkaista ei ole hoksannut hakenut tai saanut heille kuuluvaa tukea

Laajemmin suomalaisen yhteiskunnan tehtävänä on puolestaan huolehtia siitä, että pidemmällä aikajänteellä leipäjonojen asiakasmäärät kääntyvät laskuun.

Todellisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kenenkään ei tulisi tarvita jonottaa nälkäänsä.

Harri Auvinen

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tutkijatohtori ja Kuopion kaupunginvaltuutettu.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.