Ruoka kortilla

Nykyisenä yltäkylläisyyden aikana olemme unohtaneet, että asiat ovat olleet maassamme joskus vielä huonommin. Osalle Suomen asukkaista perusasiat ovat kuitenkin tälläkin hetkellä melko heikolla tolalla.

Marraskuussa 1939 alkoi talvisota ja lyhyen rauhanajan jälkeen seurasi monta vuotta kestänyt jatkosota. Levottomat ajat vetivät vyöt kireälle. Aineellisen elämän turvaamiseksi Suomeen perustettiin Kansanhuoltoministeriö, jonka tehtävänä oli käsitellä asioita, jotka koskivat väestön toimeentulon ja maan talouselämän sekä taloudellisen puolustusvalmiuden turvaamista.

Sota-ajan tilanne vaati säännöstelyä ja se puolestaan valtion organisoimaa järjestelmää. Kansanhuoltoministeriössä oli aluksi vain yksi ministeri, mutta vuoden 1941 alusta lähtien kaksi ja ajoittain jopa kolmekin. Jo pelkästään ministerien määrä kertoo Kansanhuoltoministeriön suuresta merkityksestä silloisessa tilanteessa.

Kansanhuollolla pyrittiin turvaamaan kansan toimeentulo poikkeusoloissa sääntelemällä talouselämää ja työvoiman käyttöä.

Suurin osa parhaassa iässä olevasta työvoimasta oli rintamalla ja kotioloihin jääneet koettivat parhaansa mukaan mahdollistaa työllään niin sotilaiden kuin siviilienkin elinoloja. Keskeiseksi kansanhuollon toimenpiteeksi muodostui ruoan ja nautintoaineiden säännöstely.

Sotilaiden ja muiden raskasta työtä tekevien päiväannoksen määräksi laskettiin 2 100 kaloria ja kevyen työn tekijöiden annosmääräksi 1 200 kaloria.

Jos tuo suhteutettaisiin nykyajan ruokiin, niin kevyen työn tekijä saisi vaikkapa yhdet makkaraperunat tai kolme lihapasteijaa päivässä. Tuollaisella päiväruoan annoksella saattaisi monen aikalaisemme hymy hyytyä. Eikä iloa lisäisi sekään jos vielä polttoaineet, kahvi, sokeri, voi, liha ja tupakka olisivat saatavilla vain korttiannoksina.

Nykyään ihmisten elämän perustarpeet taataan viimeistään valtiovallan toimesta eläkkeillä tai työvoima- ja sosiaalitoimiston avustuksina.

Ainakin ruoan osalta voi lisäapua saada vielä uskonnollisilta yhteisöiltä ja kansalaisjärjestöiltä eli kolmannelta sektorilta. Kansainvälisessä kehityskeskustelussa perustarpeista käytetään useita erilaisia määritelmiä.

YK:n toiminnassa perustarpeisiin luetaan fysiologisten tarpeiden lisäksi ainakin vielä koulutus ja terveydenhuollon palvelut. Se, mikä nykyään mielletään vähimmäistarpeeksi, on luonnollisesti tyystin muuta, kuin sota-ajan Suomessa.

Kansanhuoltoministeriö lakkautettiin vuoden 1949 lopussa. Sillä saattaisi kuitenkin olla nykyään oma toimintasektorinsa, joka olisi kyllä sama kuin sota-aikana, mutta täysin käänteinen menneen ajan ministeriölle.

Nykyajan Kansanhuoltoministeriö voisi säädellä ruoan ja nautintoaineiden myyntiä siten, että säätelyllä ehkäistäisiin muun muassa riippuvuuksien kuin liikalihavuuden muodostumista. Säännöstelyllä ja annostelukorteilla ei olisi ainoastaan kansanterveyttä, vaan myös työllisyyttä edistävä merkitys.

Uusi ministeriö saattaisi hyvin sopia Suomen tämän hetken poliittiseen ilmapiiriin, jossa on aistittavissa säätelyn ja ahdasmielisyyden henkeä. Mahdollisuuksien mukaan se takaisi ainakin yhdelle ja parhaassa tapauksessa kolmelle poliitikolle ministerin paikan.

Kirjoittaja on Suomen ortodoksisen kirkon Joensuun piispa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.