Ruotsi sodassa

Kun Ruotsin merivoimat männä vuonna vangitsi Adenin lahdella seitsemän merirosvoa, niin naapuripalsta PS vitsaili, että taisi olla Ruotsin suurin sotilaallinen voitto sitten vuoden 1808 Koljonvirran taistelun. Ei se nyt ihan niinkään ole.

Enimmäkseen surkeasti menneen Suomen sodan jälkeen ruotsalaiset 1810 valitsivat kruununperijäksi Napoleonin marsalkan Jean Baptiste Jules Bernadotten: äkkiähän sitä ammattimiehen johdolla Suomi takaisin vallataan.

Bernadotte otti Kaarle Juhanan nimellä heti Ruotsiin tultuaan langat käsiinsä, vaan ei ollutkaan Suomesta kiinnostunut. Teki Turussa 1812 Venäjän keisarin kanssa sopimuksen, että Ruotsi saisi Suomen tilalle napata Norjan.

KAARLE JUHANA kääntyi 1813 ensin entistä mestariaan Napoleonia vastaan. Hän oli saanut Ruotsin armeijaan ytyä. Liittoutuneiden pohjoisarmeijan komentajana hän löi ranskalaiset Gross Beerenissä, Dennewitzissä ja Leipzigissa.

Jämäkästi olivat mukana Suomen sodastakin tutut Adlercreutz, Sandels ja Döbeln. Viimeksi mainittu auttoi yhtymällään Hampuria luvatta, tuomittiin siitä ammuttavaksi, mutta armahdettiin ja päätyi sotaylioikeuden puheenjohtajaksi.

Kesken sotaretken Kaarle Juhana kääntyi pohjoiseen. Bornhöftin taistelussa 1813 hän rökitti tanskalaiset, ja jo tammikuussa 1814 Tanska luovutti Norjan. Bernadotten mieluilema Skandinavian niemimaan kuningaskunta oli syntymässä.

MUTTA NORJALAISET rätnäilivät asian toisin, hyväksyivät toukokuussa 1814 Eidsvollissa oman perustuslakinsa ja valitsivat oman kuninkaan.

Sotahan siitä sukeutui. Ruotsi hyökkäsi heinäkuun lopussa, voitti Rakkestadin taistelun, ja kahdessa viikossa Norja taipui rauhaan 14. elokuuta 1814.

Mutta Kaarle Juhana oli viisaampi kuin useimmat ruotsalaiset alamaisensa. Hän hyväksyi Norjan perustuslain, syntyi Ruotsi-Norjan personaaliunioni, ei liittovaltiota.

Koljonvirtaakin Kristianiassa, nykyisessä Oslossa, varmasti muisteltiin: Sandels oli 1818-1827 siellä unionikuninkaan edustajana, lähes norjalaistenkin mieliksi.

HALUJA REVANSSIIN Venäjän kanssa jäi silti. Jopa Oskar I, Kaarle Juhanan poika, laati Itämaisen sodan aikana 1855 tarkan suunnitelman Venäjää vastaan.

Höyrylaivoilla olisi Kanaalilta alkaen 155 300 ranskalaista, tanskalaista, norjalaista ja ruotsalaista töytyytetty Suomeen, erityisesti Koivistolle. Pietarin uhkaaminen saisi Venäjän luovuttamaan Suomen.

Mutta liittoutuneiden neuvottelijaa kenraali F. C. Canrobertia hirvitti. Krimillä hän oli nähnyt joukkojensa sortuvan tauteihin. Miten kävisikään kylmässä Suomessa?

Ranska, Britannia ja Venäjä solmivat rauhan maaliskuussa 1856. Oskar I:n unelmat komeasta ylipäällikkyydestä ja Suomen saannista romahtivat.

VIELÄ 1970-LUVULLA Ruotsilla oli vahva reservi; tutut kaverit hävisivät usein harjoituksiin. Nyt ovat siellä luopuneet asevelvollisuudesta.

Omapahan on asiansa. Kai ne uskovat Suomen ja Norjan välissä olevansa kuin herran kukkarossa.

Kirjoittaja on kuopiolainen Suomen historian emeritusprofessori

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.