Säästöjä liikenteestä

Suomen liikenneväylien kunto heikkenee, koska väylänpidon rahoitus on ollut vuosikymmeniä kroonisesti liian vähäinen.

Valtion väyliin käytetään tänä vuonna 1,5 miljardia euroa. Miljardi kuluu perusväylänpitoon, jolla tiet, radat ja vesiväylät pidetään liikenteen vaatimassa kunnossa. Ylläpidon huomio on jo vuosia ollut pääväylillä. Alemmanasteisten väylien kunto on ollut pakko päästää heikkenemään. Erityisesti maanteiden kurjistumisen on kulkija huomannut.

Perusväylänpidon lisäksi rahaa kuluu väyläverkon kehittämiseen. Tänä vuonna väylien suuriin remontteihin kuluu lähes 500 miljoonaa euroa.

Perusväylänpidon rahat ovat nimellisarvoltaan vuoden 2001 tasolla. Ostovoima on romahtanut. Kehittämisrahat ovat puolestaan tuplaantuneet ja isot väylätyöt paisuneet. Siksi hallitus päätti pari vuotta sitten, että vuodesta 2016 lukien kehittämisestä siirretään sata miljoonaa euroa kunnossapitoon.

Ajat ovat nyt ankeat. Kehysriihi leikkasi liikenteen rahoista pysyvästi sata miljoonaa euroa vuodessa. Perusväyläraha ei kasva, koska suunnitellut rakennushankkeet toteutetaan. Liikenne on sosiaali- ja terveysalan jälkeen suurimpia vähennyskohteita: nettoleikkaukset ovat yhteensä yli 400 miljoonaa euroa 2014–2018. Lisäksi tienkäyttäjän vuosittaiset verot lisääntyvät 200 miljoonaa euroa.

Säästö näkyy alempien teiden ja ratojen kunnossa ensi vuodesta alkaen. Rahoitusvaje kasvaa.

Pahenevaa väylien rahapulaa pohtii parlamentaarinen ryhmä. Kehysriihi lisäsi pohdinnan vaikeusastetta. Annetussa rahakehyksessä on jokseenkin mahdotonta keksiä kestävää ratkaisua.

Valtion väylät maksaa aina veronmaksaja, joten lopulta valtio tavalla tai toisella käy kansalaisen kukkarolla.

Joskus ratkaisuksi tarjotaan ulkopuolista rahoitusta. Kukaan ei kuitenkaan lahjoita varojaan valtiolle, vaan vaatii rahalleen tuoton. Parhaimmillaan vaikkapa Infra Oy:n perustaminen helpottaisi hallinnointia, mutta se ei hävitä rahan puutetta.

Valtio käyttää väylänpitoon verovaroja. Valtio voisi myös myydä omaisuuttaan tai keksiä uusiakin tulonlähteitä. Se voisi kerätä tiemaksuja ja käyttää tulot väylänpitoon. Tietysti tulot voisi käyttää muuhunkin. Kiveen on hakattu vain se tosiasia, että väylien rappeutumisen pysäyttämiseksi tarvitaan valtion päätös, jolla perusväylänpitoon osoitetaan lisää rahaa. Selonteossa niin linjattiin, mutta kehysriihi ei sitä vahvistanut.

Julkiset menot on sopeutettava taloustilanteeseen ja talkoissa liikenteellekin kuuluu siitä vastuu. Sekin on hyväksyttävä, että leikkaukset näkyvät ihmisten arjessa. Säästäminen on kuitenkin kallista. Korjausvelan kasvaessa väyläverkon rapautuminen kiihtyy. Sitä kalliimpaa väylä on panna kuntoon, mitä huonompaan kuntoon se on päästetty.


Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.