Sähkön käytön kasvu uhkaa lisätä alueiden eroja

Hallituksen rakentama kansallinen energia- ja ilmastostrategia uhkaa kärjistää entisestään kaupunkien ja maaseudun elinolojen eroja. Yksi syy on hallituksen halu siirtää Suomi sähköautojen aikakaudelle.

Ilman kompensaatioita linjaus­ merkitsee pitkien välimatkojen päässä asuvien ihmisten liikkumisen kallistumista, kun fossiilisia polttoaineita käyttäviä autoilijoita rangaistaan ja sähköautojen käyttöä tuetaan.

Eriarvoistava tekijä on sähkön ja etenkin sen siirron hinta.

Viisi vuotta sitten tapaninpäivän myrsky säikäytti poliitikot kiristämään sääntelyä. Eduskunta päätti, että sähkön toimitusvarmuus on tärkeämpi kuin halpa siirtohinta. Samaan aikaan sähköverosta tuli mieluisa korotuksen kohde.

Energiamarkkinaviraston tilaston mukaan marraskuun alussa Suomen halvin verollinen sähkön siirron keskihinta oli 20 000 kilowattituntia kuluttavalle pientalolle 5,11 senttiä kilowattitunnilta ja kallein 7,91 senttiä kilowattitunnilta. Turkulaiset nauttivat halvimmasta hinnasta ja kalleimmasta kärsivät kainuulaiset. Savon Voimallakin hinta on 7,05 senttiä, mutta Kuopion Sähköverkko Oy:llä vain 5,28 senttiä.

Erot ovat vielä rumempia, kun vertaillaan kolmenlaisten tyyppiasiakkaiden verotonta keskiarvohintaa: Suomen kallein on lähes yhdeksän senttiä ja halvin alle kolme senttiä. Ero on kasvanut kaksinkertaisesta kolminkertaiseksi kymmenessä vuodessa.

Alueiden väliset erot uhkaavat kasvaa edelleen, sillä toimitusvarmuuden lisääminen edellyttää sekä pienjännite- että keskijänniteverkon maakaapelointia, ja se tunnetusti maksaa. Eniten kaapeloitavaa on maaseutualueiden verkkoyhtiöillä, joihin muun muassa Savon Voima Verkko ja PKS Sähkönsiirto kuuluvat. Itäisen Suomen verkkoyhtiöiden investoinnit olivat vuosina 2000-2015 yli miljardi euroa. Asiakasta kohti investoinnit vaihtelivat yhtiöittäin 3 000 euron kahta puolta. Erot ajavat ihmisiä kaupunkeihin asumaan ja sähköautojaan lataamaan.

Siirtohintaerojen kasvu on todellinen ongelma. Verkkoliiketoimintaa suunnitellaan ja sähkön siirtoa hinnoitellaan täysin verkkotoiminnan valvontamallin mukaisesti ja tavoitteena on luonnollisesti suurin mahdollinen valvontamallin sallima tuotto. Kun samaan aikaan toimitusvarmuusvaatimuksia on kiristetty, alueiden väliset erot kasvavat väistämättä.

Tulevaisuuden mahdollisiin ja todennäköisiin uhkakuviin maaseutualueiden sähköverkkoyhtiöissä kuuluu se, että köyhät kunnat myyvät talousahdingossaan verkkoyhtiöitään pois. Vahvimpia ostajaehdokkaita ovat tietysti rikkaat eläkerahastot, jotka tuskin löytävät mistään parempaa sijoituskohdetta. Niillä on investointeihin rahaa, ja sitähän sopii sijoittaa, kun valvontamalli takaa tuoton. Yhtälö toimii tietysti niin pitkään kuin asiakkaat jaksavat maksaa.

Poliitikkojen on korkea aika pohtia, miten alueiden välisten erojen kärjistymistä estetään. Keinoja sopii kysyä esimerkiksi sähköyhtiöiltä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Työhuone, tuleva innovaatio

Taas näyttää, että kyllä britit nyt lähtevät EU:sta

Saalistilastoista löytyy ikäviä viestejä

Kaunis tragedia

Unelma, joka ei toteudu

Hoitojonoja puretaansoten ohituskaistalla

Jalkapallon EM-kisahuuma yltyy kotikatsomossa

Maakunnat toimivat tehokkaasti

Käy Auschwitzissa, niin voidaan puhua vihapuheen kriminalisoinnista

EU-jäsenyyden edut päihittävät edelleen haitat

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.