Saamelaisten oikeudet kysyvät poliittista tahtoa

Presidentti Sauli Niinistö teki symbolisesti merkittävän eleen suuntaamalla Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden ensimmäisen maakuntamatkansa Inariin. Niinistö osutti vierailunsa maanantaina saamelaisten kansallispäiväksi. Vuonna 1992 Suomessa virallistettu juhlapäivä periytyy vuonna 1917 Trondheimissa pidetystä Norjan, Suomen, Ruotsin ja Venäjän saamelaisten yhteiskokouksesta, josta Saamenmaan valtioiden rajat ylittävä yhteistyö sai alkunsa.

Trondheimin satavuotisjuhliin osallistui Norjan ja Ruotsin valtionjohtoa. Oikeusministeri Jari Lindström (ps.) perui Norjan-matkansa hallituksen koottua kaikki ministerit strategiaistuntoon. Lindströmin poisjäänti ei näytä hyvältä. Se vahvistanee saamelaisten tunnetta siitä, ettei Suomen valtiovalta erityisemmin piittaa heidän asemastaan.

Saamelaiset ovat Pohjoismaiden ainoa ja Euroopan pohjoisin alkuperäiskansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri sekä perinteiset elämäntapansa. Suomi ei ole ratifioinut YK:n Kansainvälisen työjärjestön ILO:n vuonna 1989 hyväksymää alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa sopimusta, vaikka tavoite on kirjattu monen hallituksen ohjelmaan.

Pohjoismaista sopimuksen on ratifioinut vain Norja. Myös kuutisen vuotta vireillä ollut Pohjoismainen saamelaissopimus odottaa hyväksyntäänsä. Saamelaiset itse vaativat YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen noudattamista, sillä sitä pidetään kaikkein kattavimpana.

Vähemmistökansan asia ei valitettavasti ole ollut kovin korkealla minkään hallituksen tärkeysjärjestyksessä. Toisaalta saamelaisten sisäiset riidat saamelaisuuden määritelmästä ovat vaikeuttaneet sopimusten käsittelyä (SS 5.2.).

Saamelaisten perinteisten elinkeinojen edellytykset riippuvat paljolti oikeudesta hyödyntää maita ja vesiä. Tässä suhteessa monet nykyhallituksen päätökset on koettu Pohjois-Lapissa epäoikeudenmukaisiksi. Esimerkiksi uusi kalastuslaki poisti ylälappilaisilta maksuttoman kalastusoikeuden valtion vesistä. Sopimus Norjan kanssa rajoitti kalastusta Tenojoella heikentäen kalastus- ja matkailuelinkeinon edellytyksiä. Poronhoitajia huolestuttaa muun muassa laajeneva kaivostoiminta.

Tammikuun lopussa julkaistu Arktisen keskuksen tutkijan Leena Heinämäen johtama tutkimus pohti vastauksia maankäyttöön ja saamelaismääritelmään (Lapin Kansa 26.1.). Tutkijoiden mukaan ILO-sopimus voidaan ratifioida, jos poliittista tahtoa riittää. Se ei edellytä, että saamelaiset saavat omistusoikeuden maahan, kunhan he pystyvät vaikuttamaan maankäyttöön. Lisäksi sopimus voidaan hyväksyä ilman, että etninen saamelaisuus määritellään laissa.

Tutkijoiden ehdotukset ovat kuuntelemisen arvoisia. Pohjoissaamelaisilla, inarinsaamelaisilla ja kolttasaamelaisilla on kullakin omat identiteettinsä, mutta kaikki ovat vahvempia yhdessä kuin yksinään. Toisaalta identiteettikysymykset eivät saa olla valtiovallalle tekosyy olla edistämättä YK:n määrittelemiä alkuperäiskansojen oikeuksia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Elävä kaupunki on epäselvä

Vanhemmuuden taikaa

Karjalan myyntiin olisi ollut paha tarttua

Vesilaitoksia pitää kannustaa korjauksiin

Läheltä ja vieläpä maukasta

Zelenskyn voitto avaa uusia näköaloja

On aika puhua kasvien geenieditoinnista

Euroopan unioni ei ole jäsenvaltioilleen tavaratalo

Olemme tähtipölyä, lensimme Kuuhun

Mätäkuun juttuja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.