Sadan vuoden yksinäisyys

Otsikko on sekä maailmanlaajuisesti tunnetun kirjan että suomalaisen yhtyeen äänilevyn nimi. Nyt ajattelen ja tarkoitan termillä niitä lähimmäisiä, jotka joutuvat elämään yksinäisyyden keskellä, lyhyemmän tai pidemmän ajan, lähellä meitä kotimaassa tahi kauempana maailmalla.

Yksinäisten lasten ja nuorten elämäntilanteen muutokseen pyritään viime pyhänä aloitetulla tämän vuoden Yhteisvastuu-keräyksellä. Kevään aikana seurakunnat ja niiden kymmenettuhannet vapaaehtoiset tulevat jälleen kolkuttelemaan ovia, järjestämään erilaisia tempauksia, myyjäisiä ja tapahtumia muistuttaakseen meitä yksinäisten asiasta.

Ulkomaisena kohteena on tänä vuonna Mosambikin nuoret, joista liian moni joutuu yksinäisyyden ja kuoleman keskelle köyhyyden, koulutuksen puutteen, usein myös sairauden ja ennen kaikkea HIV -tartunnan vuoksi.

Avatessaan YV -keräyksen tasavallan presidentti Tarja Halonen painotti koko suomalaisen yhteiskunnan vastuuta ja ennalta ehkäisevän työn merkitystä erityisesti niiden nuorten kohdalla, jotka uhkaavat jäädä väliinputoajiksi ja syrjäytyä yksinäisyyden takia.

Ongelma itsessään ei ole meille uusi eikä outo. Se räjähtää kuitenkin kohta silmille, jos emme tiedosta sitä ja saa aikaan muutosta.

Lasten ja nuorten pahoinvoinnista sekä sen seurauksista on puhuttu paljon.

Ehkä koskettavimpia ovat olleet koulusurmien ja pommin tekijöiden vanhempien kertomukset nuortensa yksinäisyydestä.

"Jospa hänellä olisi ollut edes yksi kunnon kaveri... eikä vain tietokoneen maailma", he sopertavat omien syyllisyyden tuntojensa keskeltä. Nämä ovat viestejä meille muille. Kuulemmeko ne vai jätämmekö heidät kuten läheisiään suremaan jääneetkin yksin?

Joka tapauksessa nyt on käytännön tekojen aika. Kirkko haluaa keräyksensä välityksellä olla rakentamassa yhteistyökumppaneidensa kanssa lisää turvakoteja. Ennen kaikkea se haluaa avata silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan yksin jäävien lasten ja nuorten tilanteen. Samalla paneudumme muun muassa kiusaamisen estämiseen ja leimaamisen kulttuurin vähentämiseen.

Sitä paitsi yksinäisyys koskettaa elämän kaaren molempia päitä - ei vain lapsuutta ja nuoruutta, vaan yhä enemmän eliniän noustessa myös vanhuutta. Tämän valitettavan tilanteen todistajaksi joudun usein seurakuntapapin työssä.

Kirjoitan tätä kotimme, pienen rintamamiesmökin keittiössä. Tuossa ruokapöydän takana, keittiön nurkassa nukkui omassa sängyssään 1950-luvun alusta 70-luvun alkuvuosiin oma mummoni.

Hänen elämänsä ja tavaransa mahtuivat tähän keittiöön, yhteen eteisen kaappiin ja vinnin rappuun. Jo 1922 leskeksi jääneenä hän sai kuitenkin elää läheistensä keskellä turvallista vanhenemista.

Kyselen nyt itseltäni ja tämän lukijoilta, mikä meille on tullut? Miksi niin moni joutuu tämän teknistyneen ja monimutkaistuneen mutta kuitenkin yltäkylläisen maailman keskellä toteamaan: "Yksin oot sinä ihminen, yksin, kaiken keskellä yksin - yksin sä syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot!"

Kirjoittaja on Hankasalmen kirkkoherra.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.