Salmonellaa ja mozzarellaa

Sanotaan, että paras mahdollinen markkinakampanja kotimaisille elintarvikkeille ja luomutuotannolle on ruokakriisi jossain muualla Euroopassa. Tänä kesänä olisi tarjolla ainakin salmonellaa Tanskassa ja pilaantuneiden juustojen uusiokäyttöä Italiassa.

Ollaan nyt omahyväisiä, mutta pidetään huolta, että siihen on perusteita. Kotimaisuuskaan ei ole mikään laatuautomaatti.

Italian juustoskandaali on ristiriitainen ilmiö. Tuskin missään ihmiset ovat niin tarkkoja ja innostuneita ruoastaan ja sen raaka-aineista. Italialaisten pöydissä laadulla todella on väliä.

Samaan aikaan pari tehdasta on syytänyt Euroopan halpakauppoihin mozzarella-moskaa, jonka raaka-aineena on ollut yli-ikäistä juustomassaa, muovia ja hiirenjätöksiä.

Ruoalla huijaaminen on törkeää. Siinä kosketaan elämän perusasioihin, symbolisesti ja konkreettisesti. Piraattipajassa kasaankursittu feikki-Armani kirpaisee vain kukkaroa ja itsetuntoa, mutta väärennetty ruoka voi tappaa.

Tässä katsannossa yleismarinadilla fiksattu possu- tai broilerisilppu ja lihajalosteet, joissa on vettä enemmän kuin lihaa, ovat hyvin lieviä rikkeitä. Mutta vähän samalla suunnalla siinäkin soudellaan.

MTK:n ruokakulttuuriasiamies, keittiömestari Jaakko Nuutila on menneellä viikolla kiertänyt Etelä-Savossa lähiruoka-asialla. Pohjois-Savon kierros on edessä lokakuussa.

Maaliskuussa Savon Sanomien haastattelussa Nuutila piti suomalaisen ruokakulttuurin suurimpana uhkana, etteivät ihmiset ajattele, mitä syövät. Hinta ratkaisee niin markkinoinnissa kuin ostotottumuksissakin.

Nuutila uskoo kuitenkin yhä useamman suomalaisen alkavan valita ruokansa laadun ja arvojen perusteella. Lähiruoan suosiminen tukee niin tuottajien, kuluttajien kuin alueensakin hyvinvointia.

Ehkä ruokakulttuuriasiamiehen pesti heijastaa todellista ajattelun muutosta, mutta tekemistä on paljon.

- Surullista tässä on se, että nämä vaivalla ja rakkaudella hoidetut, hienot eläimet tulevat samasta putkesta ulos ihmisten ostoskoreihin kuin ihan tavallisesti kasvatetut lehmät, harmittelee limousine-luomukarjaa kasvattavan juvalaistilan emäntä Sanna Kakriainen-Rouhiainen (Juvan Lehti 10.7.).

Jaakko Nuutilan mukaan ihannetilanteessa kuluttaja tietäisi senkin, minkä rotuista lehmää hän syö. Nyt siitä ei olla perillä edes teurastamoissa saati kaupan lihatiskeillä, Nuutila sanoo jutussa.

Tuottajajärjestö ja kotimainen elintarviketeollisuus munasivat aika pitkälle itse luomu- ja lähiruokaidean jo 80-luvulta alkaen. Lähtökohtana oli tasapäistävä ajatus, että kaikki suomalainen ruoka on niin puhdasta ja hyvää, ettei mikään suomalainenkaan ruoka voisi olla enää yhtään puhtaampaa ja parempaa.

Tämän ajattelun kukkasia olivat usein toistetut väitteet "kaikki suomalainen tuotanto on melkein luomua" ja "kaikki suomalainen ruoka on lähiruokaa". Puppupuhetta.

Luomutuotanto on säädelty järjestelmä, jolla on oma brändi. Sillä brändillä voi olla myynti- ja takuuarvoa kuluttajien suuntaan. Lähiruokaa taas ei ole esimerkiksi Oulun liepeiltä Vantaalle jalostettavaksi tuotu elintarvike, joka rahdataan myytäväksi Kuopioon.

Lähiruokaa on sellainen, jonka tuottajaa jaksaa ajaa yhden päivän nimissä polkupyörällä kasvotusten kiittämään tai haukkumaan.

Kirjoittaja on Savon Sanomien Keski-Savon toimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sen sijaan, että tähdättäisiin proteiinipatukan voimalla timmin pyöreään tarakkaan, ravitsemuksella tulisi pyrkiä meidän itäsuomalaisten lempparikansantaudin ehkäisemiseen

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.