Samaa kantaa

Kuopion ja Joensuun seutujen väliä kuljetaan työhommissa tai opiskeluissa. Päreet palavat: haukutaan toisiaan yhtä mänteiksi kuin niiden kumma puhekin.

Mutta yhdestä puustapa on molemmat kiskottu, ollaan vanhasta kantakarjalasta periytyvien murteiden puhujia.

Jo sydänsavolaiset ovat keskenään erilaisia.

Ensin ovat tietysti etelä- ja pohjoissavolaiset. Ja niitä on moneksi. Tunnetusti ainakin yläsavolaiset ovat maailman sivu mielestään olleet immeiskunnan kermoo.

Karjalaisiakin on joka lähtöön. Varsinaista karjalan kieltä puhuvia oli Suomessa ennen sotia vain Laatokan koillispuolella pienellä vanhan itärajan lähialueella Salmin, Impilahden, Suistamon ja Suojärven kunnissa.

Rokan Antti ja vanhat viipurlaiset taas puhuivat omia versioitaan suomen kaakkoismurteista, joiden alue ulottui vanhalta kaakkoisrajalta Kannasta pitkin Virolahdelle ja Luumäelle ja siitä koilliseen Parikkalaan ja Jaakkimaan.

Mutta osa entistä Sortavalan kuntaa ja valtaosa nykyistä Pohjois-Karjalaa oli ennen sotia savolaismurteiden aluetta - ja viimeksi mainittu on yhä.

Vielä 1600-luvun alussa pohjoiskarjalaiset olivat vankasti karjalankielisiä, totta kai, kun Venäjään kuuluen olivat porukoissa Vienan ja Aunuksen kanssa.

Mutta kun alue 1617 tuli voittomaana Ruotsille, ortodokseja alkoi muuttaa Venäjälle. Erityisesti lähtijöitä riitti vuosien 1656-1658 sodan aikana ja sen jälkeen. Kostoa pelkäsivät, kun osa oli sodassa auttanut rajantakaisia.

Savolaisia tunki tyhjiön täytteeksi. Savo painoi siten selvän leimansa seudun puheenparteenkin. Pohjois-Karjala kuuluu siihen kolmasosaan nyky-Suomesta, joka on savolaismurteiden aluetta.

Mutta eroja on. Yksi aika nuori murreilmiö on geminaatio. Kiinnostavaa on, että itään ja pohjoiseen päin mentäessä sitä sijoitellaan sanassa useampiin kohtiin.

Yleisgeminaatio on sitä, että jos lyhyttä pää- tai sivupainollista tavua seuraa pitkä vokaali, niin välissä oleva yksinäiskonsonantti kahdentuu, siis sydänsavossa esimerkiksi tulloo kahtelemmaan.

Ihan samoin sanovat pohjoiskarjalaisetkin. Vaan geminaatio on heistä tuntunut somalta. Siitä on tullut niin sanottu prestiisiääntämys: ovat hienostellessaan latjanneet sitä vanhan säännön ulkopuolellekin.

Siitä pohjoiskarjalaisten erikoisgeminaation muodot lähettään ottammaan tai pelttoo ja anttaa, jotka pahasti särähtävät sydänsavolaisen kielikorvaan.

Erilaisuutta pitää sietää. Jo naapuripitäjissä huastetaan vähän eri lailla. On aina naatinnollista kuulla, kun joku luontevasti puhuu omaa murrettaan, vaikkapa se omasta poikkeaisi. Eroista ei ainakaan pidä tehdä päätelmiä toisen hoksottimista.

Kyllä länsimurteitakin puhuvat voi ottaa ihan ihmisinä. Mutta parempi on varoa vitsailemasta hämäläisille perjantai-iltana. Pärskähtävät rontit hohottamaan vasta sunnuntaina kesken kirkonmeiningin.

Kirjoittaja on kuopiolainen Suomen historian emeritus- professori

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.