Sanan äärellä

Muutama viikko takaperin kävin ystäväni kanssa kävelemässä Puijon poluilla. Matka taittui jutellessa aivan huomaamatta ja fyysisen hyvän lisänä sai korjattua mielialaani keskustelemalla kiinnostavista ja myös mieltä painaneista aiheista.

Muutamilla vastaavilla reippailukerroilla olen kysellyt ystävältä aihetta kolumniin ja myös saanut kelvollisia ehdotuksia. Toisinaan idea on jäänyt hautumaan ja toteuttamatta, mutta muutaman kerran olen tarttunut ehdotukseen ja kirjannut aiheesta oman näkemykseni.

Niinpä tein tälläkin kertaa ja otin pohdintani aiheeksi saamani armo-sanan. Tämän teen ihan tietoisella riskillä ja omasta lähtökohdastani, sillä en ole filologi.

Tartuin aiheeseen, koska sanojen merkityksien äärelle on mukava pysähtyä ja veivata niitä päässä ihan vain aivovoimisteluna.

Useimmilla sanoilla on monia merkityksiä ja vivahteita, joita ei tule huomanneeksi arjessa. Lukuisat sanat merkitsevät eri yhteyksissä erilaisia asioita ja useimmilla sanoilla on ensikuulemaa syvempiä merkityssisältöjä.

Armo-sana on sopiva pohdinnan kohde juuri tänään, valtiollisen juhlan edellä.

Sanalla on arvolataus ja se palauttaa mieliimme kansakunnan kriittiset hetket; yhtäältä itsenäistymisen ja sen jälkeisen sisällissodan sekä toisaalta niitä tapahtumia parinkymmenen vuoden kuluttua seuranneet talvi- ja jatkosodan. Näissä historiallisissa vaiheissa armoa pyydettiin ja anottiin varmasti monia kertoja.

Armo-sanasta voidaan johtaa sanat armeliaisuus, armollisuus, armottomuus ja armahdus. Armo liittyy sekä juridiikkaan että teologiaan.

Kirkollisessa kielessä armo merkitsee toista kuin maallisissa yhteyksissä. Kirkossa sanalla on lakitekstistä poiketen laajempi merkitys ja armo on lähes synonyymi sanalle laupeus.

Kirkollisissa yhteyksissä puhutaan armovoimasta, millä tarkoitetaan Raamatun käskyjen tietoiseen noudattamiseen Jumalalta saatua hengellistä apua. Vaikka kirkossa puhutaan usein armosta, niin on kiinnostavaa huomata, ettei Jeesus käyttänyt sanaa kertaakaan puheissaan.

Sodista ja rikoksista puhuttaessa armolla käsitetään rangaistuksen, vaan ei teon, anteeksi antamista tai ainakin sen puolittamista tai vähentämistä.

Kun tutkaillaan vieraita kieliä voidaan niissä havaita sanalla olevan omasta kielestämme poikkeavia merkityksiä. Esimerkiksi venäjässä armoa tarkoittava blagodat-sana merkitsee sanatarkasti ymmärrettynä hyvän antamista.

Kreikankielessä armolle on peräti kaksi vastinetta; eleos ja hari. Ensin mainittu merkitsee laupeutta ja jälkimmäinen armoa tai sääliä. Näitä armon vivahteita meidän itse kunkin olisi hyvä muistaa, ei pelkästään suhteessa itseemme vaan myös läheisiimme, niin perheenjäseniin, ystäviin kuin myös työtovereihin.

Me kaikki tarvitsemme ajoittain armoa.

Kirjoittaja on Suomen ortodoksisen kirkon Joensuun piispa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.