Satelliittien huomassa

Jorma Hynninen

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) lisää kierroksia, jotta tiemaksuja alettaisiin kerätä autoilevilta satelliittipaikannuksella.

Kyllönen vakuutti viime viikolla kirjoittamassaan blogissa asian selvittämistä niin, että seuraava hallitus voi jo tehdä päätöksiä tiemaksun käyttöönotosta.

Uskokoon, ken haluaa.

Ajatus on jo sinänsä korkealentoinen kuin satelliitti. Aikataulu leijuu tyhjän päällä, kun rahat eivät riitä moneen kiireellisempäänkään asiaan.

Kukaan ei tiedä, paljonko valvontajärjestelmä maksaisi. Julkisuudessa on heitelty arvauksia sadasta miljoonasta eurosta jopa miljardiin euroon.

Saksassa suppeampi, rekkoja valvova järjestelmä maksoi 700 miljoonaa euroa.

Ruotsissa hankkeesta luovuttiin, koska se olisi tullut kohtuuttoman kalliiksi.

Kun Suomessa kamppaillaan paljon pienempien summien saamisesta vaikkapa välttämättömiin homekoulujen korjauksiin, Kyllösen soisi vetävän henkeä.

Sitten hän voisi kiinnittää ylimääräisen tarmonsa esimerkiksi tieverkoston kuntoon.

Aikataulu mättää muutenkin kuin rahapulan vuoksi.

Satelliittipaikannus vaatisi uutta lainsäädäntöä tai ainakin nykyisen säädännön muuttamista.

Määräykset henkilötietojen käsittelystä ja henkilötietorekisteristä saattavat myös koskea uutta tiemaksujärjestelmää.

Autojen paikannustietojen käyttötarkoitukset ja -oikeudet olisi määriteltävä yksityiskohtaisesti.

Lisäksi olisi rakennettava toimiva järjestelmä näiden asioiden valvomiseen ja luotava kansalaisille kunnolliset valituskanavat.

Siinäpä sitä työsarkaa aluksi.

Ennen kuin lausuntokierrokset on käyty ja lainsäädännön monivaiheinen portaikko kiivetty, on moni auto ehtinyt kulkea tiensä loppuun.

Lisäksi on väitetty, että valvontajärjestelmää on suhteellisen helppo huijata.

Autoihin asennettavien päätelaitteiden signaali voidaan kuulemma estää jopa talousfoliolla.

Niinpä ajatuksena on pyrkiä varmistamaan lainsäädännöllä, että huijaamisesta seuraisi rangaistus.

Jotta laki ei jäisi kirjaimeksi, huijausyritykset on vielä pystyttävä todentamaan.

Satelliitti siis valvoo ja järjestelmä kerää tietoja.

Sitten valvotaan, ettei järjestelmää huijata. Sen jälkeen huomataan, ettei autoilija huijannutkaan, vaan järjestelmä reistaili.

Kyllä kansa tykkää.

Liikenneministeri Merja Kyllösen ideologinen lähtökohta on sinänsä kaunis: oikeudenmukaisuutta liikenteen hintaan.

Ruuhka-alueilla ja ruuhka-aikoina autoilu tulisi kalliimmaksi kuin hiljaisempina aikoina ja harvaan asutulla maaseudulla, jossa oma auto usein on aivan välttämättömyys jo turvallisuudenkin vuoksi.

Porkkanan seurana on keppi.

Kyllönen varoittaa, että ellei tahtoa ja kykyä tiemaksukeskusteluun löydy, Suomessa pidetään huoli liikenteen verotuksen korotuksista.

”Niillä ohjataan liikennettä niin, että mökin Matilla ja Maijalla ei ole mahdollisuutta pitää autoa tai ainakaan varaa liikkua sillä.”

Muuten: Väitetään, että uhkailu, kiristys tai lahjonta tepsivät lasten kasvatuksessa.

Kirjoittaja on Savon Sanomien Keski-Savon aluetoimittaja.