Se juna meni jo

Presidenttiehdokkaiden vaalikeskustelua torstai-iltana Yleisradion TV1:ssä sähköisti presidentti Mauno Koiviston lausunto presidentin valtaoikeuksista.

Koivisto kantaa huolta siitä, riittävätkö presidentin valtuudet, kun hän käy keskusteluja muiden maiden ulkopoliittisten johtajien kanssa. Häntä askarruttaa, keneltä ulkoministeriö saa valtuutensa ja onko presidentillä mahdollisuutta vaikuttaa ulkoministerin henkilöön hallitusta muodostettaessa.

Piston sydämessään Koivisto kertoi tunteneensa viime kesänä, kun presidentti Tarja Halonen joutui katselemaan sivusta, miten hallitusneuvottelut pitkittyivät ja mutkistuivat.

Totta on, että Koivisto presidenttikausillaan oli panemassa liikkeelle prosessia, joka on johtanut Suomen poliittista järjestelmää kohti normaaliparlamentarismia. Koivisto perusteli aikanaan toimiaan sanomalla, että presidentin valtaoikeuksia on karsittava, koska siirtyminen suoraan kansanvaaliin muuten tekisi presidentistä liian vahvan.

Koiviston ei kuitenkaan tarvitse ottaa vastuuta siitä, että parlamentarisointi jatkui hänen kausiensa jälkeen. Asialla ovat olleet hallitukset ja eduskunnat, jotka eivät enää ole välittäneet presidenttien näkemyksistä. Siirtymisellä kohti normaaliparlamentarismia on ollut laaja poliittinen tuki. Muutoinhan perustuslakia ei voisikaan muuttaa.

Perustuslakiin on hyväksytty muutoksia, jotka entisestään kaventavat presidentin valtaa. Muutokset tulevat voimaan samaan aikaan, kun uusi presidentti ottaa tehtävänsä vastaan.

Keskustelu presidentin valtaoikeuksista on mielenkiintoista, mutta jälkijättöistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.