Seksuaalinormit peilaavat kulttuurin muutoksia

Valmisteilla olevan eläinsuojelulain uudistuksen yhteydessä esiin on pompannut kysymys zoofiliasta eli ihmisen seksuaalisesta halusta kanssakäymiseen eläinten kanssa. Se poistettiin Suomen rikoslaista vuonna 1971.

Muutos liittyi toisaalta yleiseen seksuaalikäsitysten vapautumiseen, toisaalta ajatukseen zoofiliasta sairaalloisuuden tai henkisen vajavuuden merkkinä. Monissa muissakin länsimaissa lainsäädäntöä vapautettiin samoina aikoina, mutta viime vuosina sitä on kiristetty uudelleen.

Eläimiin sekaantuminen on edelleen rikos, jos se aiheuttaa eläimelle kärsimystä tai kipua. Myös eläimen ja ihmisen välistä seksiä esittävien kuvien levittämisestä rangaistaan.

Julkisessa keskustelussa eläimiin sekaantuminen herättää kahdenlaisia reaktioita; joko ilmiötä pidetään kuvottavana tai sille nauretaan. Vaikka suhtautuminen seksuaalisuuteen on avautunut ja muut poikkeavuudet luonnollistuneet, zoofilia koetaan edelleen tabuksi.

Suomalaisen, kaupungistuneen seksuaalisuuden kirjossa intiimit kontaktit eläinten kanssa edustavat nykyisin pientä ja marginaalista ilmiötä. Toisin oli ennen. Seksuaalirikosten historiaa tutkinut Teemu Keskisarja toteaa, että 1700-luvulla eläimeen sekaantuminen oli Ruotsi-Suomessa kiperämpi kriminaalipoliittinen ongelma kuin yhdessäkään kristityssä maassa sitä ennen tai sen jälkeen.

Tuolloisen lain mukaan jokaiselta, joka sekaantui järjettömään luontokappaleeseen, piti lyödä pää poikki ja hänen ruumiinsa oli poltettava roviolla. Sama kohtalo koski mukana olleita eläimiä. Niinpä eräänkin sarjasekaantujan kanssa roviolle talutettiin 17 tammaa.

Rangaistuskäytäntö oli johdettu suoraan Mooseksen laista. Tekoon syyllistyivät yleensä nuoret miehet. Siksi laki määräsi, että paimentamiseenkin oli käytettävä naisia ennemmin kuin poikia.

Keskisarjan arvion mukaan eläinseksiin rohkaisivat avioliiton ulkopuolisten suhteiden tiukka kontrolli ja itsetyydytyksen kieltäminen. Lisäksi kansa oli vuosituhansien ajan kokenut ihmisen ja eläimen välisen eron kovin häilyväksi. Kivikauden kalliomaalauksista löytyy selviä viitteitä lajien väliseen sukupuoliyhteyteen, ja tanskalaiset uskoivat kuningashuoneensakin polveutuvan karhusta.

Uusi aika uursi syvän kuilun ihmisen ja muun luomakunnan välille. Ihminen sai edustaa ylemmyyttä ja moraalia, eläimet alhaista ymmärtämättömyyttä. Sekaantumalla alempaan ihminen häpäisi itsensä ja koko luomakunnan.

1970-luvun alun lainsäädäntö liberalisoi yksilökeskeisen seksuaalisuuden kaikissa muodoissaan. Uuden eläinsuojelulain valmistelu peilaa jälleen uutta, syvällistä ajattelutavan muutosta. Posthumanismiksi kutsuttu suuntaus kyseenalaistaa ihmisen paikan luomakunnan kruununa.

Eläimeen sekaantumisen kieltämisessä ei perusteena käytetä enää moraalia vaan tasa-arvoa. Eläin pystyy harvoin osallistumaan suhdetta koskevaan päätöksentekoon.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Tiedeuutisissa liioittelu on pahinta myrkkyä

EU-parlamenttiin tarvitaan tänään taistelevia norsuja

Yritysten koko verojalanjälki on iso

Hyvä vihollinen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.