Seuraava ponnistus on asiakasseteleiden määrittely

Hallituksessa syntyi sopu sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapaudesta maanantaita vasten yöllä ja ratkaisua markkinoitiin jälleen hyvinkin suurena mullistuksena, vaikka moni iso soteasia on yhä auki.

On toki kiva tietää jo nyt, että kansalainen pääsee valitsemaan tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajan vuonna 2021 ja voi sen jälkeen myös vaihtaa palveluntarjoajaa vaikka puolen vuoden välein.

Käytännössä tuskin yhdellekään potilaalle on sinänsä iloa siitä, että saa vaihdella palveluntuottajaa. Olennaisinta potilaalle on päästä laadukkaaseen hoitoon mahdollisimman pian sen jälkeen kun hoidontarve on ilmaantunut. Ja juuri tässä kohdassa piilee seuraavan kiistelyn aihe. Sote-uudistukseen sisältyy ajatus valinnanvapauden takaavista asiakasseteleistä, joilla ostetaan palveluja. Ei ole helppo tehtävä määritellä, mitä palveluja setelit kattavat ja miten seteleiden arvo määräytyy.

Jokseenkin vaivatonta setelin kattavuuden ja arvon määrittely voisi olla, jos palveluntarjoaja saisi esimerkiksi kokonaisen kunnan kaikki asukkaat asiakkaikseen. Jos sen sijaan annetaan yksilöille palveluseteleitä, on luonnollisesti etukäteen tiedettävä, mitä seteli kattaa ja mikä arvo sillä on.

Seteli olisi tietysti pääsylippu lääkärin vastaanotolle, mutta lisäksi pitäisi sopia, kattaisiko se myös röntgenpalvelut ja laboratoriokokeet ja jos kattaisi, miten paljon näitä palveluja katsottaisiin seteliin kuuluvan.

Jos palveluseteli olisi kovin halpa, seurauksena olisi luultavasti kapea kattavuus. Siitä puolestaan seuraisi se, että palveluntarjoaja laskuttaisi tuottamistaan suoritteista setelin lisäksi ja syntyisi eräänlainen rahanlypsyautomaatti. Kävisi kuten on usein julkisen sektorin rakennushankkeissa nähty, että vaikka urakkasopimus on edullinen, kokonaishinta nousee, kun lisätyöt ovat todella kalliita.

Palvelusetelin arvonmäärityksessä onkin syytä ottaa käyttöön yksilökohtainen vakuutusmatemaattinen riskilaskenta. Vaikka operaatio kuulostaa työläältä, käytännössä tietokone hinnoittelisi setelin samaan tapaan kuin autovakuutuksen hinnan. Ikä olisi ihmisenkin kohdalla laskelman tärkeä muuttuja ja ajohistoriaa voisi vastata esimerkiksi tieto kroonisista sairauksista. Pulma on, että laskentamallia vielä ole. Vastaavia laskelmia on tosin tehty ulkomailla.

Jos palveluseteleitä ei jaeta kaikille tai kaikki eivät niitä ota, vakuutusmatemaattiset laskelmat tulevat mahdottomiksi, sillä vasta suurten joukkojen keskiarvot tuottavat lähelle oikeita tuloksia palvelusetelin arvoksi.

Jos setelin saisivat kaikki, kyse olisi käytännössä niin sanotusta kapitaatiomaksusta. Laskelma tuottaisi setelille arvon, joka kattaisi tietyt palvelut, jos sattuu sairastumaan. Palveluntarjoaja saisi setelin, vaikka asiakas ei sairastuisikaan. Mallin hyvä puoli olisi erityisesti se, että kannustaisi palveluntuottajia sairauksien ennaltaehkäisyyn.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.