Seurakunnan pitää olla ihmistä lähellä

Jatkuva jäsenkato, kiristyvä talous ja maallisen kuntarakenteen vähittäiset muutokset ovat panneet myös evankelis-luterilaisen kirkon miettimään omia hallinnollisia rajojaan ja rakenteitaan. Varsin huomattavia muutoksia on jo myös toteutettu Pohjois-Savossakin. Kuopion ympäristön seitsemän pientä seurakuntaa ovat yhtyneet yhdeksi isoksi Järvi-Kuopion seurakunnaksi. Ylä-Savossa on taas ryhmitytty entistä isommaksi joukoksi Iisalmen ympärille.

On ollut vain ajan kysymys, koska ryhdytään puhumaan avoimesti Kuopion kaupunkiseurakuntien yhdistämisestä yhdeksi tuomiokirkkoseurakunnaksi.

Toiminnoista ja hallinnosta on osa ollut yhteistä jo pitkään, mutta Männistön, Puijon ja Alavan seurakunnat ovat kuitenkin pysyneet itsenäisinä omien kirkkoherrojensa johdolla historiallisen tuomiokirkkoseurakunnan rinnalla. Nyt ovat selvitysmiehinä toimineet hiippakuntadekaani Paavo Haapakoski ja talousjohtaja Silvo Sipilä saaneet valmiiksi oman esityksensä, jossa suositetaan yhdistymistä.

Voi olla, että osa kuopiolaisista kirkollisista vaikuttajista toivoi juuri tämänkaltaista ehdotusta. Toisaalta seurakunnissa on myös niitä, joita epäilevätkö, palveleeko yli 50 000 ihmisen suurseurakunta parhaalla mahdollisilla tavalla seurakuntalaisiaan. Savon Sanomien haastattelussa näitä epäileviä tuomaksia olivat esimerkiksi kaikki neljä keskusta-alueen seurakuntien kirkkoherraa.

Neljän kaupunkiseurakunnan yhdistäminen vähentäisi heti kättelyssä kirkkoherran virat yhteen ja vapauttaisi kolme muuta hallinnosta muihin seurakunnallisiin tehtäviin. Kuopion tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran virassa riittäisi taatusti hoidettavaa yhdelle ihmiselle, koska hän on asemansa vuoksi myös Kuopion hiippakunnan piispan varamies.

Järvi-Kuopion seurakunta on toiminut vielä niin lyhyen ajan, ettei sen kokemusten perusteella voi ennustaa, mitä Kuopion keskustan seurakuntien yhdistämisestä seuraisi. Riistaveden kirkko on periaatteessa Järvi-Kuopion seurakunnan pääkirkko, mutta tuskinpa tavalliset juankoskelaiset, muuruvetiset, säyneiseläiset, kaavilaiset tuusniemeläiset tai vehmersalmelaiset sitä sellaiseksi vielä mieltävät. Vuosisataisia perinteitä ei häivytetä hetkessä hallinnollisin päätöksin.

Evankelisluterilaisen kansankirkon suurin ongelma on tämän päivän Suomessa se, että seurakuntalaiset vieraantuvat yhä enemmän siitä. "Isien usko" on kovalla koetuksella aineellistuvassa ja yksityistyvässä ajassa.

Hallinnolliset ratkaisut ovat helpoin tapa helpottaa äkillisiä taloudellisia huolia. Kokemuksesta tiedetään silti, että mitä suuremmiksi yksiköt kasvavat, sitä enemmän ihmiset vieraantuvat henkisesti niistä.

Suurseurakuntien avulla säästää ehkä viroista ja joistain toiminnoista. Tärkein kysymys on kuitenkin tämä: - Onko tällaisella maallisen suuruuden kirkolla seurakuntalaisille enemmän annettavaa kuin nykyisillä kotoisiksi käyneillä pienemmillä seurakunnilla?

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.