Sikarinsavua ja tervantuoksua

Mikä tulee ensimmäisenä mieleen koulusta? Mikä kellekin, mitäpä siihen muuta voi vastata.

Kun ajattelen omia kouluaikojani, niin numeroiden ja muiden nippelitietojen sijasta sieltä tulvahtaa nenään lähtemättömiä tuoksuja. Oppikoulun, Kiuruveden yhteislyseon, käytävillä leijui usein sikarin tuoksu. Se tuli rehtorin huoneesta, josta rehtori ja rovasti Tatu Malmivaara johti kouluaan papillisen arvokkaasti ja kunnioitusta herättävästi.

Jos pitää sanoa, mikä ääni soi päällimmäisenä koulusta korvissa, niin ei se ollut seitsemänsadan koulukkaan hälinä pihamaalla, vaan rauhallinen Ave Maria, jota amerikkalainen Marian Anderson lauloi hyvin usein koko koulun kokoontuessa joka-aamuiseen hartaushetkeen juhlasaliin.

Se oli rehtorin valitsemaa musiikkia, ei meidän oppimattomien poikien tai tyttöjen. Jälkikäteen se oli häneltä ihan hyvä valinta, vaikka saman levyn pyörittäminen vuodesta toiseen alkoi lopulta tuntua turhan tutulta.

Ensi viikon sunnuntaina 27.4. kiuruvetiset kokoontuvat muistelemaan pappia, poliitikkoa ja koulumiestä, joka johti Kiuruveden yhteiskoulua ja myöhempää yhteislyseota neljällä vuosikymmenellä - vuosina 1948-1971.

Tatu Malmivaaran syntymästä on näet kulunut jo sata vuotta. Kotiseutuneuvos Lauri Winberg on koonnut elämäkertaa vuonna 1987 kuolleesta koulumiehestä, joka on vaikuttanut tuhansien kiurukkaitten elämään. Kiuruvetiseen juhlintaan liittyvät tietysti seurat.

Malmivaaran aikaan opettajat olivat vielä ihmisiä, jotka elivät aivan eri maailmassa kuin heidän oppilaansa.

Herran pelko on viisauden alku. Näin sanottiin ja näin piti myös elää. Vain joku nuorempi opettaja ja musiikkia opettanut kanttori saattoivat poiketa joskus ruodusta ja sanoa jonkun leikkisän sanan oppilailleen.

Kaikkien yläpuolella oli rehtori, tuo uljaan papillisen ulkomuodon ja koulutuksen saanut kasvatuksen auktoriteetti, josta tiesimme vain, että hän poltti sikaria ja että hänen vaimollaan oli kangaskauppa.

Yksi kiusallisimmista oppitunneista oli se, kun rehtori tuli virkansa puolesta puhumaan terveysopin tunnille meitä odottavan sukupuolielämän salaisuuksista.

Niin hiljaista ei luokassa ollut ollut ennen sitä, eikä ollut myöhemminkään... Saattoi olla, että se oli yhtä kiusallinen oppitunti meille jokaiselle - myös rehtorille.

Vanha koulu teki kasvattajista patsaita - samanlaisia kuin olivat Uno Cygnaeuksen, J.L. Runebergin ja Elias Lönnrotin kipsikuvat luokkien kaappien päällä.

Millaista olisi ollut meidän pojankollien suhtautuminen ylevään Tatu-rehtoriin, jos olisimme tienneet jotain hänen omista nuoruusvuosistaan?

Vasta vuosien päästä tuli julki, millainen radikaali ja kansalaistottelematon Tatu Malmivaarakin oli ollut ylioppilasvuosinaan Helsingissä. Yhdessä tulevan KOP:n pääjohtajan Matti Virkkusen kanssa hän oli intomielisenä AKS-läisenä, ylioppilaiden Akateemisen Karjala-seuran jäsenenä, käynyt tervaamassa salaa keisari Aleksanterin kuvan ja ollut vähällä tulla erotetuksi koko yliopistosta sen vuoksi.

Ei tuo tieto olisi ehkä vähentänyt rehtorin arvoa meidän poikien silmissämme.

Ei toki, sillä 1950- ja 1960-lukujen koulussa ei tunnettu vielä sitä 1970-luvun taistolaista herätystä, joka edellytti uudenlaista ja suopeampaa suhtautumista velivenäläisiin. Suurten ikäluokkien koulu oli vielä suoraa jatkoa 1930-luvun suomalaiselle koululle, koska opettajakunnan enemmistö oli sen vuosikymmenen hengen lapsia.

Tatu Malmivaaran koulu oli vaativa, mutta myös hyvä koulu. Se antoi perustiedot, joilla pärjäsi hyvin myös korkeammissa opinahjoissa.

Muistoseuroissa tai muissa Tatu-muisteloissa tuskin tuoksuu enää sikari. Eletään savuttomasti, jos kohta ei sentään mauttomasti. Sen sijaan Kiuruvedellä puhutaan viikon päästä, että ihmisen on elettävä kunniaksi niin itselleen kuin lähimmäisilleenkin.

Jokaisen on annettava itsestään sitä parasta, jota hänelle on syntymässä lahjoitettu. Tällaiseksi olen nyt myöhemmin ymmärtänyt Tatun koulun sisimmän sanoman ja velvoitteen. Se on aika hyvä oppi.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Imperiumin vastaisku

Pidä paljon melua itsestäsi

Kaaharit uhkaavat omaa ja toisten henkeä

Vanhustenhoidon valvonta yhä vajavaista

Suomi voitti

Saamarista siivoushitti

Ukrainassa palataan viihteestä karuun arkeen

Politiikan keväässä ei jää aikaa hengähtää

Nais- ja reviirikiista?

Armottoman kova pottugate

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.