Siltarummut unohtuivat

Keskusta ja perussuomalaiset saivat kahdestaan noin puolet äänistä monessa pohjoissavolaisessa kunnassa. Kun keskusta joutui ja perussuomalaiset hakeutui oppositioon, on siis näiden puolueiden kannattajilla pohdinnan paikka.

Lopputuloksen voi tiivistää niin, että keskustalta unohtui siltarumpupolitiikka ennen vaaleja ja perussuomalaisilta vaalien jälkeen.

Siltarumpupolitiikka on sana, joka usein ymmärretään tahallisesti väärin. Sille voidaan antaa myös myönteinen merkitys, jolloin siltarumpupolitiikalla tarkoitetaan yksinkertaisesti tavallisten suomalaisten ihmisten asioiden ajamista. Kun tämä tapahtuu puoluetoiminnan kautta eduskunnassa ja hallituksessa, politiikkaa toteuttavat siis kansanedustajat ja ministerit.

Matti Vanhasen kakkoshallituksen ja Mari Kiviniemen hallituksen ylivoimaisesti kovaotteisin siltarumpupoliitikko oli kokoomuksen asuntoministeri Jan Vapaavuori. Hän ei jättänyt epäselväksi kenellekään, että hän ajaa Helsingin etua eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän hän kertoi avoimesti myös vaalimainonnassaan.

Nykyisessä Jyrki Kataisen hallituksessa Vapaavuori ei ole ministerinä, mutta hänen asemansa Helsingin etujen ajanjana on entistäkin vahvempi, kun hän on päähallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Kokoomus onnistui myös johtamaan suuren yliopistojen rakenneuudistuksen edellisen hallituksen aikana tehokkaasti läpi. Pääministeri Matti Vanhanen ei kiinnostunut tästä uudistuksesta, vaikka hän piti korkeakoulu-uudistusta ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja erittäin tärkeänä.

Keskusta epäonnistui perusteellisesti ministeriöiden valinnassa Vanhasen kakkoshallituksessa. Seurauksena oli hallinnollista sähellystä kuntarakenteessa, sekavia organisaatiorakenteita työ- ja elinkeinoministeriön tontilla ja täydellisesti epäonnistunut toiminta haja-asutusalueiden jätevesiasiassa.

Kaiken huippuna oli keskustan vaihtoehdottomuus eurokriisissä. Edellinen hallitus olisi voinut vaatia vakuuksia Kreikalta yhtä lailla kuin nykyinenkin hallitus niitä vaatii. Ei näitä vakuuksia tosiasiassa tietenkään tule, mutta edellinen pääministeri olisi pelastanut paljon, kun olisi vaatinut eikä myötäillyt.

Jätevesisotkusta tulee mieleen Harri Holkerin hallituksen toiminta 1980-luvun lopulla Natura-hankkeessa, joka aiheutti kokoomukselle samanlaisen vaalitappion kuin jätevesiasetus nyt keskustalle. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki unohti jätevesiasetuksen käsittelyssä, että ministeri ei ole puolustamassa edeltäjiensä tai ministeriönsä virkamiesten toimintaa, vaan hän on kansalaisten asialla.

Haja-asutusalueiden jätevesiasetus ei iskenyt vain maaseudun asukkaisiin, vaan se nostatti tunteita myös puolen miljoonan kesämökkiläisen keskuudessa kaupungeissa.

Hallitus johtaa Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini unohti vaalien jälkeen, että suomalaisten ihmisten arjen asioita hoidetaan Suomen hallituksessa. Katainen avasi Soinille hallitusovea syvälle kumartaen, mutta Soini paiskasi oven kiinni.

Suomen kansasta löytyy humalassa hortoilevia, rasistisia puheita pitäviä ja moninkertaisista rikoksista tuomittuja henkilöitä, mutta he edustavat kuitenkin hyvin pientä osaa koko väestöstä. Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä on kuitenkin syntynyt julkisuudessa kuva juuri tällaisten ilmiöiden perusteella.

Soini pelkäsi varmasti aiheellisesti, että hajanaisen ja ongelmallisen eduskuntaryhmän paimentaminen hallituksen taakse olisi ollut vaikeaa. Mutta ei ole helppoa oppositiopolitiikankaan tekeminen.

Oppositiopolitiikan tavoitteena on voittaa vaalit ja päästä ajamaan kansalaisten asioita hallitukseen. Soini unohti jälkimmäisen tekijän. Oppositiossa onnistuminen mitataan vaaleissa. Niissä mitataan myös puolueiden kyky yhteistyöhön. Joskus käy niin, että äänestäjät ovatkin tyytyväisiä hallituksen toimintaan, jolloin oppositio on epäonnistunut.

Kiintoisa oppositio Alkaneen vaalikauden aikana onkin mielenkiintoisempaa seurata opposition toimintaa kuin hallituksen toimintaa. Miten oppositio toimii tilanteessa, jossa hallitus joutuu tekemään suuria leikkauksia, jotka äänestäjät tuntevat lompakoissaan? Suomalaiset ovat valistuneita, he odottavat puolueilta arvostelun lisäksi myös vaihtoehtoja.

Soinin jääminen oppositioon varmisti sen, että hallitusohjelman kuntaosio on taatusti erilainen kuin se olisi ollut, jos keskusta ja perussuomalaiset olisivat hallituksessa. Tämä merkitse muun muassa, että Pohjois-Savon kunnat Nilsiää lukuun ottamatta menettävät valtionosuuksia tällä vaalikaudella.

Kun menettäjiin kuuluu myös Kuopio, on vaikea nähdä, miten se edistää hallituksen tavoitetta vahvistaa keskuskuntien asemaa. Lopputuloksena saattaakin olla, että keskuskuntien, kuten Kuopion asema heikkenee, samoin syrjäisten maalaiskuntien. Sen sijaan keskuskuntien ympärillä olevat kasvukunnat, kuten Siilinjärvi kestävät valtionosuuksien menetykset.

Jos näin käy, ei hallituksen tavoite työssäkäyntialueisiin pohjautuvista kunnista toteudu, vaan tuloksena on vain entistä suurempia kituvia kuntia eri puolilla Suomea.

Kirjoittaja on Kuopion kauppakamarin toimitusjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Hallitus ei saa katsella kuntien ahdinkoa sivusta

Hutiloinnin hinta

Liian hyviä neuvoja

Turkki pelaa kyynistä peliä, jota heikko EU vain moittii

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.