Siniset heikoilla kentällä, kunnissa ja eduskunnassa

Perussuomalaisista kesäkuun puoluekokouksen jälkeen irronnut Sininen tulevaisuus ei ole saanut taakseen kaksista kansanliikettä. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Simon Elon mukaan puolueen rekisteröintiin vaadittavat 5 000 kannattajakorttia saadaan kasaan lokakuun aikana. Syyskuussa ylitettiin 4 000 kortin raja (SS 19.9.).

Kuluneen viikon uutisiin lukeutui tieto presidentti Sauli Niinistön valitsijayhdistykselle kerätyistä kannattajakorteista. Niitä kertyi 156 000 suurin piirtein samassa ajassa kuin siniset ovat hankkineet omiaan. Vertailu huippusuosittuun presidenttiin saattaa tuntua epäreilulta. Se kuitenkin osoittaa, että kansa lähtee liikkeelle, jos poliitikolla tai aatteella on vetovoimaa.

Myöskään kunnanvaltuustoissa uusi tulokas ei ole mullistanut maata. Sinisen tulevaisuuden ja perussuomalaisten hieman toisistaan poikkeavien laskelmien mukaan loikanneita valtuutettuja on koko maassa 40–50. Kevään kuntavaaleissa valitusta perussuomalaisten joukosta tämä on noin 6,5 prosenttia (Helsingin Sanomat 30.9.).

Loikkauksiin ja jäämisiin liittyy myös taktikointia luottamuspaikoilla. Moni paikallispoliitikko on yhä hämmentynyt puolueen hajoamisesta. Esimerkiksi Pielavedellä perussuomalaisten valtuustoryhmä lakkautti itsensä, mutta ei siirtynyt suoraan kilpailijan riveihin vaan jäi sitoutumattomaksi (SS 13.9.).

Sinisen tulevaisuuden johtohenkilöillä on esittää syitä kannatuksen alavireelle. Heikkoja galluplukemia selitetään sillä, ettei puolue ole vielä virallisesti olemassa. Vanhoja tovereita perussuomalaisissa syytetään pelottelusta. Yksinkertaisin selitys nihkeälle kasvulle on kuitenkin, ettei aatteelle ole kysyntää.

Maltilliselle konservatiivipuolueelle voisi olla Suomessa markkinarakonsa, mutta sinisten syntyhistoria jää sille pysyväksi rasitteeksi. Kesän hallituskriisistä syntyi monelle vaikutelma operaation käsikirjoituksesta ennakkoon. Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho sai toistaa mediassa viestiään, että silloinen Uusi vaihtoehto perustettiin vain Timo Soinin ja muiden ministereiden asemien takaamiseksi. Epäilyt sinisten perimmäisistä motiiveista eivät herättäneet luottamusta.

Esimakua ryhmän aseman väliaikaisuudesta saatiin, kun eduskunnasta vuodettiin tieto Maria Lohelan (sin.) siirtämisestä syrjään puhemiehen paikalta. Uutiseen ei sinänsä liity suurta dramatiikkaa, sillä puhemiespaikat on perinteisesti jaettu kolmelle suurimmalle eduskuntaryhmälle, joihin nykyiset siniset eivät lukeudu. Puhemiehistöstä ei myöskään voitu sopia hätähallitusneuvotteluissa, sillä heidän valinnastaan päättää eduskunta.

Sinisten heikkous koettelee myös hallituksen yhteistyötä sitä enemmän, mitä lähemmäksi seuraavat eduskuntavaalit tulevat. Muun muassa Elo, Lohela, Sampo Terho ja Jussi Niinistö ovat kyvykkäitä poliitikkoja, joilla on vielä annettavaa isänmaalle. Heidän eteensä voi tulla harkinta, jatkuuko ura kilpailevien populistipuolueiden sijaan sittenkin jossain kolmannessa vaihtoehdossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.