Sipilän odotettu ratkaisu lisää paineita sinipunaan

Insinöörin prosessikaavio johti vääjäämättömään lopputulokseen keskustan historiallisen heikon vaalimenestyksen jälkeen. Kaksi yötä eduskuntavaalien jälkeen puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti jättävänsä tehtävän. Puoluehallitus päätti tiistaina Sipilän pyynnöstä ylimääräisestä puoluekokouksesta, joka järjestetään syyskuussa. Samalla se linjasi, että kynnys lähtemiselle hallitukseen on korkea.

Kuudesta suurimmasta puolueesta kaikki muut lisäsivät paikkojaan ja keskusta menetti sitäkin enemmän. Keskustassa käynnistyy viimeistään nyt perusteellinen itsetutkiskelu siitä, mitä puolue on ja mitä sen pitäisi olla.

Sipilän pääministerikauden saavutuksiin kuuluu kiistatta Suomen talouden saaminen parempaan kuntoon kuin se oli ennen hallituskautta. Työllisyys nousi ja uusia työpaikkoja syntyi suhdanteiden avittamana, mutta myös hallituksen toimien, kuten kilpailukykysopimuksen ansiosta. Keskusta joutui kuitenkin maksamaan hallituspuolueista kovimman hinnan talous- ja työllisyyspolitiikan kipeästä kääntöpuolesta, kuten kikyn heikennyksistä työntekijöiden asemaan. Yrittäjätaustaisesta Sipilästä muodostui äänestäjille kuva kokoomuslaisia kokoomuslaisempana. Sipilän selittämätön uskollisuus liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille ja tämän yhtiöittämis- ja sääntelynpurkuhankkeille vahvisti mielikuvaa.

Kansan syvien rivien luottamuksen palauttamisessa keskustalla on edessään paluu alkiolaisille juurille ja aatteen uudelleenmäärittely nykyajassa. Toiselle kokoomukselle ei poliittisessa kentässä ole kysyntää.

Puoluehallitus ei lopullisesti sulkenut pois hallitukseen menoa, mutta käytännössä keskusta joutuu hinnoittelemaan itsensä siitä ulos. Hallitusvastuu olisi järkevää vain siinä tapauksessa, että keskusta saisi ohjelmaan vahvat linjaukset maa- ja metsätaloudesta ja aluepolitiikasta. Ehtojen sanelu on vaikeaa heikentyneellä mandaatilla. Oppositio kutsuu luontevasti kannatustaktisista syistä, joskaan sielläkään tuleva kasvu ei ole helppoa. Jos perussuomalaisista tulee suurin oppositiopuolue, kuten näyttää, se syö ilmatilaa keskustalta.

Jos ja kun keskusta vetäytyy, lisääntyy edelleen paine SDP:n, kokoomuksen ja vihreiden sinipunavihreään hallitusrunkoon. Kansanrintamahallituksen poistuminen pöydältä kaventaa SDP:n pelivaraa ja joidenkin arvioiden mukaan lisää kokoomuksen neuvotteluvoimaa. On kuitenkin huomattava, että vaihtoehdot vähenivät myös kokoomukselta. Se ei puolestaan pysty kilpailuttamaan SDP:tä, perussuomalaisia ja keskustaa sinipunan ja uusvanhan oikeistohallituksen välillä.

Sipilän väistyminen ja keskustan linjanmuutos pari piirua vasempaan avaisi teoriassa mahdollisuudet kansanrintamaan, mutta aikataulut puhuvat vaihtoehtoa vastaan. Hallitus pitäisi saada aikaan kansallisen edun nimissä ripeästi, mieluiten ennen heinäkuussa alkavaa Suomen EU-puheenjohtajakautta. Muussa tapauksessa päädytään hassunkuriseen tilanteeseen, jossa puheenjohtajan nuijaa heiluttaa toimitusministeristön nimissä ex-pääministeri ja tuleva ex-puheenjohtaja Juha Sipilä.