Sipilän valinta

Eduskuntavaalien tulos oli sen verran kimurantti, ettei uuden toimintakykyisen hallituksen muodostaminen ole läpihuutojuttu. Loppuviikosta tiedämme mitä Juha Sipilän (kesk.) prosessikaaviosta ulos putkahtaa.

Keskusta toki voitti varsinkin eduskuntapaikoissa reippaasti mutta ei kuitenkaan niin paljon, että sen asema olisi yhtä vahva hallituksen kokoamisessa kuin Paavo Lipposella (sd.) oli 1995.

Kokoomus kärsi, mutta ei sentään rökäletappiota. Siksi maan nykytilasta päävastuun kantava puolue voi hyvinkin jatkaa hallituksessa.

Ulkoministerin salkku kiinnostaa varmasti puheenjohtaja Alexander Stubbia niin paljon, että hän tuskin olisi hankala neuvottelukumppani. Puolue tosin saattaisi ottaa mieluummin haltuunsa jälleen valtiovarainministeriön.

Perussuomalaisten torjuntajytkystä huolimatta Timo Soinille ei levitetä punaista mattoa hallituskammareihin. Suomen maahanmuutto- ja EU-politiikan reivaamisella astetta kriittisemmäksi on tukea kansan syvien rivien parissa. Mutta hallitustasolla linjanmuutos ei taida sittenkään noin vain onnistua. Hallitukseen päästäkseen puolue joutuu tinkimään eniten niistä tavoitteista, joita ajamalla se huomattavan kannatuksensa ansaitsi.

Sipilän ensimmäinen vaikea valinta koskeekin juuri perussuomalaisia. Ottaako vai jättääkö? Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Arvelen, että mieluummin jättäisi kuin ottaisi.

Sosialidemokraattien tulos oli niin huono, että keskustan kenttäväenkin eniten tukema punamultapohja ei nouse helposti jalalle. Ei se silti aivan mahdotontakaan ole, eikä jää ainakaan demareista itsestään kiinni.

Työmarkkinakortti tekee SDP:n neuvotteluaseman vahvemmaksi kuin pelkkä kansanedustajien lukumäärä. Taloustilanteen korjaaminen vaatii ay-liikkeen myötävaikutusta ja epäilemättä se onnistuu paremmin, jos ministereinä on Antti Rinteen, Eero Heinäluoman tai Lauri Ihalaisen tapaisia kokeneita tekijöitä.

Sipilän vahva panostus niin sanottuun yhteiskuntasopimukseen korostaa yhtä lailla myös työnantajapuolen painoarvoa. Siksi oma veikkaukseni on, että mieluiten hän kokoaisi keskustan, kokoomuksen ja sosialidemokraattien hallituksen, jota tietenkin RKP täydentäisi.

Tämä olisi pohja, jota ei ole kokeiltu sitten 1950-lopun yöpakkashallituksen. Onnistuakseen hallitus vaatisi kuitenkin pääministeriltä poikkeuksellisen vahvaa johtajuutta ja sovittelukykyä, jotta entiset riitapukarit saataisiin sittenkin soutamaan hallitusvenettä samaan tahtiin.

Vaalivoittajina vihreät halajaa ehdottomasti hallitukseen. Biotalous ja perustulokokeilut käyvät yhteen keskustan linjausten kanssa. Puolueella ei ole myöskään allergiaa maakuntahallintoa kohtaan.

Siinä missä Vasemmistoliitto jää hallitusoven ulkopuolelle, vihreät voivat hyvinkin livahtaa sisälle.

Kristillisdemokraattien toivonkipinä piilee siinä, mikäli jäljelle jää vain vihreillä terästetty puhdas porvarihallitus. Keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n lisänä he voisivat hieman leventää hallituksen tarvitsemaa eduskuntaenemmistöä. Opposition penkille jäisivät sekä perussuomalaiset että sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto.

Iso osa maan media- ja muusta valtaeliitistä varsinkin pääkaupungissa tervehtisi epäilemättä ilolla uutta porvarihallitusta. Eduskuntaryhmien vastauksista päätellen tämä hallitus voisi syntyä helpostikin.

Hallituspohjan ratkaiseminen perustuu kuitenkin ennen muuta poliittiseen kokonaisharkintaan. Yksittäiset kysymykset voidaan aina siirtää sivuun tai lykätä, mikäli hallituksen muodostaja niin viisaaksi näkee.

Suomalaisen äänestäjän kuluttajansuoja ei todellakaan ole parhaimmasta päästä, koska yhtä vähän kuin 2011, nytkään ei voi tietää millainen hallitus tästä oikein muodostuu ja mitä se oikeasti tulee tekemään.

Se sentään on varmaa, että keskustalla on hallituksessa johtava rooli. Siksi kannattaa lukea myös tulevan päähallituspuolueen vastaukset tunnustelijan kysymyksiin.

Maakuntien kannalta niistä löytyy järkeviä linjauksia, joiden soisi todella myös päätyvän Sipilän hallituksen ohjelmaan ja toimenpidesuunnitelmaan, ja aivan hallituspohjasta riippumatta.

Tärkein linjaus koskee soteratkaisua ja siihen olennaisesti kytkeytyvää muuta aluehallintoa. Keskusta haluaa kolmiportaisen ja kansanvaltaisen aluehallinnon, jossa kullakin tasolla valtio, alueet, kunnat on oma selkeä tehtävänsä ja toimivaltansa.

Olennaisinta on, että kymmenien miljardien kokoluokan sote saadaan suoraan kansanvaltaiseen päätöksentekoon yhdessä muiden aluetason palveluiden ja kehittämistehtävien kanssa. Samalla johtaminen ja kustannustehokkuus myös aluetasolla paranisivat.

Johannes Koskisen (sd.) edelliskaudella johtama perustuslakivaliokunta teki ansiokasta työtä, jonka asettamien reunaehtojen pohjalta järkevimmäksi vaihtoehdoksi jäi maakuntamalli. Vastausten perusteella se sopii myös perussuomalaisille ja vihreille, eivätkä kokoomus ja sosialidemokraatitkaan sulje sitä pois.

Siksi keskustan pitää viedä tämä merkittävä uudistus nyt läpi, eikä erehtyä menemään ”sote edellä” vain uuteen kuntayhtymä”himmeliin” perustuvaan erilliseen soteratkaisuun. Silloin nykyinen siiloutunut, keskushallintovetoinen ja sekava aluehallinto jäisi ennalleen, eikä alueiden omaehtoiseen kehittämiseen saataisi kipeästi kaivattua uutta vauhtia.

Toinen todella kannatettava esitys keskustan paperissa koskee Infra Oy:n perustamista ja perusväylänpidon määrärahojen tasokorotusta.

Jos ja kun keskusta toteuttaa kansanvaltaisen aluehallinnon ja panee vauhtia infrastruktuurimme kohentamiseen, on se vaalivoittonsa ansainnut.

Olipa Sipilän valinta hallituspohjaksi mikä tahansa.

Kirjoittaja on Etelä-Karjalan maakuntajohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Rankkareita ja rasisteja

Uskon aitouden arviointi on ylivoimainen tehtävä

Maalla koetellaan jaksamisen äärirajoja

Toiveajatteluun ei ole varaa

Suutari pysyköön lestissään

EU ei saa katsella sivusta Brasilian katastrofia

Sukupolvien välinen eläkesota on turhaa

Kesä Suomessa

Rockin mantereet

Leikkauskiista ei ole välttämättä vieläkään ohi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.