Sisäinen devalvaatio

Mikkelin päämajasymposiumin yleisöltä kysyttiin keskiviikkona halusivatko he, että Suomessa tehdään yhteiskuntasopimus. Lähes kaikki kädet nousivat hyväksynnän merkiksi. Jos siis savolaiset saisivat sovusta yksin päättää, se syntyisi.

Mutta asia ei taida olla ihan näin yksinkertainen, sillä maan hallitus tarvitsee paperiin työmarkkinajärjestöjen allekirjoitukset. Symposiumissa esiintyneen maan suurimman ammattiliiton PAM:n puheenjohtajan Ann Selinin puheista päätellen peukalo on pikemminkin alas- kuin ylöspäin.

Ay-liikettä hiertää hallituksen hankkeessa se, että tarjolla on Selinin mukaan vain työajan pidennys 100 tunnilla ja nippu muita työehtojen heikennyksiä. Aikataulukin mättää, koska nämä asiat ratkaistaan työehtosopimuksissa, jotka ovat katkolla vasta vuoden päästä.

Täytyy olla melkoinen optimisti, mikäli uskoo, että laaja ja konkreettinen yhteiskuntasopimus on kasassa ennen elokuuta. Jonkinlainen aie-paperi tai periaatejulistus lienee realistisempi tavoite.

Hallitusohjelma kertoo mitä sitten tapahtuu, jos tavoiteltua viiden prosentin tuottavuushyppyä työmarkkinoilla ei ole oikeasti luvassa. Eduskunnalle tuodaan hyväksyttäväksi lisää leikkauksia ja veronkorotuksia, jotta valtion tulojen ja menojen epäsuhta korjaantuisi.

Asetelma on sillä tavoin katettu, että taakka ikävistä päätöksistä kaatuu molemmissa tapauksissa ay-liikkeen johdon kannettavaksi.

Omat joukot arvostelevat, jos ay-johtajat nielevät yhteiskuntasopimuksen nimissä tarjotut heikennykset. Hallitus ja media käyvät kimppuun, jos taas eivät hyväksy, koska lisäleikkaukset pannaan sen jälkeen heidän eikä hallituksen piikkiin.

Suo siellä, vetelä täällä.

Todellinen ongelma on kuitenkin se, että jo kahdeksatta vuotta maa on tarponut taantumassa, joka ei ota hellittääkseen, ei sitten oikein millään. Huonoja uutisia vyöryy koko ajan lisää, eikä vain maakunnista tai Salosta. Työttömyysprosentti Helsingissäkin hipoo jo kahtatoista.

Kylmä alkukesä tuo mieleen toisenkin sanonnan. Sen mukaan kurki ehtii kuolla ennen kuin suo sulaa. Siksi maalla ei olisi varaa enää minkäänlaiseen vatulointiin. Tarvittaisiin oikeita päätöksiä pian. Sellaisia, jotka olisi jo pitänyt tehdä, ja aika päiviä sitten.

Yhteiskuntasopimuksessa on kyse sisäisestä devalvaatiosta.

Menetetty kilpailukyky on palautettava, sillä Suomen vienti on edelleenkin viidesosan pienempi kuin vuonna 2008. Takamatka on 15 prosenttiyksikön luokkaa. Aukko on katettu työttömyydellä ja kaksinkertaistamalla valtionvelka.

Kreikka osoittaa kuinka euro ei ole niin sanottu optimaalinen valuutta-alue. Se oli ja on poliittinen raha, jonka perimmäinen tarkoitus on tehdä peruuttamattomaksi Euroopan yhdentyminen.

Siksi on kaikesta julmistelusta huolimatta todennäköisempää, että Kreikka saa kolmannen avustuspakettinsa ja myös meidän vastuut kasvavat. Kun Saksa ja Ranska vetävät isot linjat, ei siinä paina Suomen hallitusohjelman kirjaukset sitä eikä tätä.

SAK:n pääekonomisti Pertti Parmanne varoitteli 1990-luvun puolivälissä, että ay-liikkeen olo ei ole niin auvoista yhteisvaluutan oloissa kuin me innokkaimmat EU:n ja euron kannattajat itsellemme ja epäileville jäsenille uskottelimme.

Devalvaation poistuessa keinovalikoimasta laskusuhdanteessa ei ole muita sopeutumiskeinoja kuin palkoista ja muista työehdoista tinkiminen tai työttömyyden raju nousu. Sellaisia ehdottava ay-johtaja on pian kuitenkin entinen ay-johtaja.

Tähän dilemmaan Parmanne ja työnantajien Arto Ojala sekä valtiovarainministeriön Raimo Sailas kehittivät ratkaisuksi niin sanotut Emu-puskurit.

Työeläkejärjestelmään ja työttömyysvakuutusrahastoon päätettiin kerätä vähän korkeammilla maksuilla hyvinä aikoina miljardien pelivara, jota oli tarkoitus käyttää, kun ”epäsymmetrinen shokki” kohtaisi Suomen taloutta.

Shokkia on koettu jo vuosikausia mutta Emu-puskureiden käyttöä eli työnantajien ja työntekijöiden sosiaaliturvamaksujen eli sivukulujen tilapäistä alentamista ei ole tehty.

Esko Seppäsen tapaiset Emun kriitikot sanoivat aikanaan, että SAK:n Suomen Emu-jäsenyyden reunaehdoksi asettamat puskurit ovat pelkkä viikunanlehti, jonka suojassa ay-johto ajaa läpi palkansaajille ennen pitkää hyvin epäedulliseksi osoittautuvan yhteisvaluutan.

Jos Suomella olisi edelleen käytössään oma markka, se olisi devalvoitu tai kellutuksen oloissa annettu devalvoitua jo vuosia sitten.

Rahapolitiikka on niin tehokas konsti, että on perusteltua uskoa, että maan talous olisi jo kääntynyt nousuun ja työttömyys olisi pienempi, kun kaikkien elintasoa eli valuutan arvoa olisi alennettu yhdellä oman keskuspankin päätöksellä. Nyt tuo sama urakka joudutaan tekemään hitaammin ja kivuliaammin yhteiskuntasopimuksen nimellä kulkevalla sisäisellä devalvaatiolla. Pahoin pelkään, ettei maasta löydy sellaista johtajuutta ja päätöksentekokykyä, jolla temppu tehdään.

Lähes olemattomat palkankorotukset kyllä korjaavat tilannetta mutta liian pitkällä viipeellä. Heti yritysten kassavirtaan vaikuttavat toimet, kuten sivukulujen alentaminen vaikkapa työeläkemaksua laskemalla, auttaisivat tehokkaammin. Siksi ay-liikkeenkin kannattaisi harkita oman luomuksensa eli Emu-puskureiden käyttöönottoa yhtenä toimena muiden joukossa.

Vasta-argumenttina käytetty uhka maksujen vielä suuremmasta noususta myöhemmin ja eläkkeiden leikkauksista eivät pidä kutiaan siksi, että suurin uhka eläketurvalle tulevaisuudessa aiheutuu olemattomasta kasvusta ja suurtyöttömyydestä.

Ellei niihin saada pikaista korjausta, hukka perii ennen pitkää niin palkansaajat kuin eläkeläisetkin ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on vain kultainen muisto viime vuosisadalta. Urho Kekkosella oli sääntönä, että jos jommankumman pitää olla retuperällä, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka. Nyt riskinä on, että retuperälle joutuvat molemmat, kun naapurisuhteetkin kärjistyvät.

Kirjoittaja on Etelä-Karjalan maakuntajohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.