Sisilia ja Jalasjärvi

Sisilialaisen pikkukaupungin reunamilla tehdään katutöitä. Jalkakäytävää ehostetaan harmailla betonilaatoilla.

Pientä pätkää korjaamassa on aamulla seitsemän miestä ja yksi nainen. Kaksi miehistä on polvillaan asettelemassa laattoja. Muut viisi työntekijää seisoskelevat lähistöllä ikään kuin työnjohtotehtävissä. Yksi näppäilee ikävystyneen näköisenä kännykkäänsä.

Iltapäivällä asetelma on suurinpiirtein sama. Laattoja on aseteltu paikoilleen kaksi riviä, kymmenkunta kappaletta.

Työmaan vieressä on suuri taulu, joka kertoo, että kohteeseen on saatu EU-rahaa.

Me suomalaiset pilkkaamme usein itseämme liiasta tunnollisuudesta. Sotakorvaukset Neuvostoliitolle maksettiin pennilleen. EU:ssa Suomi on mallioppilas, joka on nöyrästi mukautunut isompien tahtoon. Sisäpoliittisista syistä vaadituista Kreikka-vakuuksistakin maksoimme enemmän kuin mihin muilla oli varaa.

Siinä missä muut euromaat surutta rikkoivat vakaus- ja kasvusopimusta tai väärentelivät omia kansantalouden tilastojaan, Suomi eli sääntöjen mukaan.

Kotimaiset terveysviranomaiset ja ruokabyrokraatit ovat syösseet savolaiset kalakukkoleipomot ahdinkoon, koska EU-sääntöjen mukaan kukkoihin tarvittavat ahvenet pitää perkata siihen tarkoitukseen vartavasten rakennetuissa tiloissa eikä missä sattuu tilapäissuojissa. Sisiliassa myydään eläviä kanoja markkinoilla, vaikka EU on sen kieltänyt.

Olisikohan kyseessä kuitenkin optinen harha?

Suomalaisia ei seisoskele laiskan näköisinä EU-työmailla, koska me emme juurikaan saa unionilta rahaa teiden tai muun infrastruktuurin rakentamiseen. Sen sijaan me saamme EU:lta rahaa lukuisiin pieniin hankkeisiin, joiden ainoaksi tulokseksi jää, että muutama ihminen on saanut hetkisen puuhastella palkan eteen. Hankkeet eivät paljon päällepäin näy.

Hankkeiden vetäjien suurin huoli näyttää olevan, miten hanketta voisi jatkaa. Unelmana on pysyvä EU-rahalla rahoitettu hanke.

Olen kerran joutunut innokkaan hankeihmisen kynsissä miettimään sopivaa kohdetta, johon rahaa voisi hakea, koska sitä kuulemma oli runsaasti saatavilla. Oli lupaus porasta, mutta ei aitoa tarvetta reikiin.

Sisiliassa tarvitaan työpaikkoja. Rohkeimpien arvioiden mukaan työttömyysaste saarella on yli 30 prosenttia.

Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Jalasjärven kunnan työttömyysprosentti oli viime vuoden lopulla 11,2 eli hiukan pienempi kuin koko maassa keskimäärin. Jalasjärven kunnanjohtaja on pohjoissavolaisille tuttu mies, Maaningan entinen kunnanjohtaja Esko Juntunen.

Jalasjärven kunta joutuu maksamaan takaisin 35 miljoonaa euroa valtionosuuksia, jotka se aikanaan sai kunnan aikuiskoulutuskeskuksen järjestämään koulutukseen. Opetusministeriön tulkinta on, että rahat on käytetty toiseen tarkoitukseen kuin ne on myönnetty.

Kunnanjohtaja Juntunen on oikeassa, että 35 miljoonaa euroa on paljon pienempi summa kuin Kreikalle annettavat 14 miljardin euron takausvastuut. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä, että lakien ja säädösten mukaan sekin raha pitäisi käyttää.

Mitä kauempaa raha tulee, sitä vieraammalta se tuntuu. Mitä vieraammalta raha tuntuu, sitä helpompi sitä on sujautella paikkoihin, jonne sitä ei saisi tai kannattaisi sujautella.

Siitä taas seuraa, että rahalla ei saada aikaan sitä, mitä sillä voisi saada. Sitä menee hukkaan, vaikka siitä on koko ajan kovempi pula.

Pienissä suomalaisissa EU-hankkeissa ja Jalasjärven aikuiskoulutuksessa ei ole kyse laittomasta toiminnasta. Sisilian katutöistä ei voi olla varma.

Yhteistä niille on se, että jokainen niistä lisää epäluuloja. Mitähän kaikkea julkisilla tukirahoilla Suomessa ja muualla Euroopassa oikein puuhataankaan? Mitä enemmän on epäluuloja, sitä enemmän jokainen yrittää vetää välistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.