Sitä parempi mitä vähempi EU päättää metsäasioista

Suomessa on perinteisesti ajateltu, että on sitä parempi mitä vähempi EU puuttuu metsäasioihin. EU:n perussopimuksiin ei liitykään unionin yhteistä metsäpolitiikkaa, mutta unionin sekaantumista metsäasioihin ei voi välttää, koska muut politiikan sektorit vaikuttavat metsiin.

Metsät ovat tärkeä osa energiapolitiikkaa, kun uusiutumattomien energiavarojen käytöstä pyritään eroon. Toisaalta ilmastonmuutoksen hillinnässä metsille on varattu tärkeä rooli.

Viime viikolla Euroopan parlamentti hyväksyi vuonna 2013 julkistetun EU:n komission laatiman metsästrategian omilla lisäyksillään. Se on kokonaisvaltainen esitys, joka tunnustaa lähtökohdaksi jäsenmaiden itsenäisen toimivallan metsäasioissa. Lähtökohta onkin tärkeä, sillä keskieurooppalaiset pitävät metsiä ensisijaisesti suojelukohteina ja virkistysalueina, kun taas Suomessa ja Ruotsissa metsien kansantaloudellinen merkitys tuo toisenlaista näkökulmaa metsäsuhteeseen.

Vaikka metsästrategia ei sisällä yksittäisiä metsiä koskevia päätöksiä, se antaa kuitenkin suuntaviivoja kansallisten metsäpolitiikkojen rakentamiseen. Suomellekin sopii, että metsiä on hoidettava kestävästi. Niinhän Suomessa on tehty satakunta vuotta ja tulokset ovat kaikkien tarkasteltavissa: puuta on enemmän kuin koskaan ja kasvu jatkuu, jos metsiä yhä hoidetaan kestävällä tavalla.

EU:n metsästrategian käsittely todisti, miten etenkin suomalaisten on oltava jatkuvasti varuillaan, ettei vain unioni puutu kyseenalaisella tavalla metsäpolitiikkaan. Parlamentin ympäristövaliokunta nimittäin esitti poistettavaksi kohtaa, jonka mukaan metsän käyttöä energiana halutaan lisätä. Esitys kaatui. Tapaus oli silti mainio esimerkki siitä, miten metsien energiakäyttöä jatkuvasti kyseenalaistetaan ja nimenomaan metsäbiomassan polton hiilineutraaliuden näkökulmasta.

Asialla ovat ihmiset, jotka näkevät puut yksilöinä. Jos poltetun puuyksilön korvautumiseen menevää aikaa ryhdytään mittamaan toisen puuyksilön kasvulla eli hiilensidonnalla, päädytään vaivatta näkemykseen, jonka mukaan puun poltossa vapautuva hiilidioksidi on sitoutunut takaisin puustoon vasta sadan vuoden kuluttua.

Suomessa on totuttu tarkastelemaan hiilensidontaakin metsätaseen näkökulmasta. Silloin merkitykselliseksi nousee puuston kasvun ja poistuman suhde.

Suomen kansallinen metsästrategia 2025 lähtee siitä, että puunkäyttö vähentää hiiltä ilmakehässä myös jatkossa. Näin käy, kun metsiä hakataan koko ajan vähemmän kuin minkä kestävä hakkuutaso mahdollistaisi. Siitä huolimatta runkopuuta hakataan kymmenen vuoden kuluttua 15 miljoonaa kuutiota enemmän vuodessa kuin nyt. Metsäteollisuuden viennin arvo on puolestaan tuolloin 1,5 miljardia euroa suurempi kuin nyt.

Ympäristönäkökulmastakin Suomi on edelläkävijä: metsiemme suojelumäärät ovat Euroopan suurimmat ja suojelun aste tiukin. Tämä kaikki on saatu aikaan EU:n estämättä ja edistämättä.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tuleeko meistä ikinä aikuisia?

Kirje pysäyttää kiireessä

Suhde Venäjään jakaa Euroopan populisteja

Metsälain määräyksiä voi olla syytä tarkistaa

Voihan Vilkku sentään

Kauppasota voi laajeta talouskriisiksi vahingossa

Fiksut ruokakaupat auttavat asiakasta

Perusteita olisi pienentää Finnpulpia

Viisigee shakkinappulana

Viisuboikotti on lähellä antisemitismiä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.