Soini moittii sopimusta, jota ei ilman häntä olisi

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini operoi viime sunnuntaina julkaistun ilmoituksen Helsingin Sanomien etusivulle. Siinä käytiin seikkaperäisesti läpi niin sanotun Kreikka-paketin puutteita ja kuten kunnon populistiselle liikkeelle kuuluu, oleellista jätettiin myös sanomatta.

Niin perussuomalaiset saivat jälleen aikaan valtakuntaa kuohuttavan poliittisen keskustelun.

Se jäi sanomatta, että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) tuskin olisi koko tuottojenvaihtosopimusta eli vakuuksia koskaan vaatinutkaan, ellei oppositio ja etenkin perussuomalaiset Soinin johdolla olisi sitä edellyttäneet. Sitten kävi niin, että kun vakuuksia haettiin, saatiinkin vain hinnakas tuottojenvaihtosopimus, total return swap.

Nyt tiedetään, että tuottojenvaihtosopimus periaatteessa kattaa Suomen tappioita 20 prosentin osalta, jos Kreikka ei pysty maksamaan takaisin lainojaan. Niin tuskin ihan heti käy, sillä ennen sellaista tilannetta nähdään taatusti velkojen uudelleenjärjestelyjä, maksuhelpotuksia ja lainojen anteeksiantoja, jotka kaikki laimentavat tuottojenvaihtosopimuksen merkitystä. Yksityissektorilla erilaisissa liiketoimissa hyvin toimiva sopimusmalli ei ilmiselvästi sovellu politiikan maailmaan. Se voi osaltaan selittää sitä, että julkisuuslain näkökulmasta koko vakuussählinki meni perusteellisesti pieleen, kun total return swap salattiin lainvastaisesti.

Myös demokratian näkökulmasta hallitus on toiminut vähintäänkin moitittavalla tavalla. Kansanedustajat päästettiin ensin vain valvonnan alaisina tutustumaan englanninkieliseen lakitekstiin, jota olisi vaikea ymmärtää suomeksikin saati englanniksi. Lopulta korkein hallinto-oikeus totesi koko salausoperaation lainvastaiseksi.

Entinen Suomen Pankin johtaja Heikki Koskenkylä sanoi Kanava-lehdessä, että euro uppoaa kuin uppotukki ja että siksi peli kannattaa laittaa poikki mahdollisimman pian. Rahoituskonsulttina toimiva Koskenkylä voi sanoa noin, mutta jo sanoessaan tietää, että kynnys euroeron yrittämiseenkin on korkea.

Rauhanprojektina perustettu EU voisi räjähtää sotatantereeksi, jos Kreikka päästettäisiin tilanteeseen, jossa se ei enää kykene huolehtimaan velvoitteistaan. Maa olisi silloin konkurssissa, mikä todistaisi paitsi Kreikan kyvyttömyyttä myös sen, ettei euroalue kykene selviytymään kriiseistään. Espanja olisi todennäköisesti seuraava kaatuvien maiden jonossa.

Markkinavoimat alkaisivat arvuutella dominon seuraavaksi kaatuvia palikoita. Koko euroalue hajoaisi. Jokainen alkaisi pelata omia valuuttapelejään. Oletettavasti koko EU murentuisi. Vapaakauppasopimukset menettäisivät merkitystään. Talouskriisi voisi muuttua mellakoiksi ja jopa sodiksi, joissa ihmisiä kuolee. Sellaista dominoa ei taida haluta kukaan.

Poliittisen nahistelun sijaan Suomi ja koko EU kaipaa tietoa, mistä löytyy polku pois pulmista. On paljon helpompi osoittaa sormella toisen tekemiä virheitä kuin yhteistä tulevaisuuden suuntaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.