Sopimusomaishoitoa

Viime viikon keskiviikkona peruspalveluministeri Susanna Huoviselle luovutettiin esitys omaishoidon kansalliseksi kehittämisohjelmaksi. Työryhmä oli mahdollisimman laaja edustaen ministeriöitä, Kuntaliittoa ja kuntia, Kelaa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, Valviraa, työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä, Kirkkohallitusta ja useita kansalaisjärjestöjä.

Työn tuloksena on nyt siis valmistunut vuoteen 2020 ulottuva ohjelma, joka sisältää yhdeksän erillistä tavoitetta, niihin liittyvät toimenpiteet, lakiesityksen raamit ja kustannusarvion.

Kyseessä on Suomen ensimmäinen kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma.

Omaishoitoa on kuitenkin selvitetty ja kehitetty viimeiset 15 vuotta. Osa asioista on tullut lakiin tai uusinut lakia, mutta edelleenkin omaishoito on sosiaali- ja terveydenhuollon eräänlainen tukipalvelu.

Toivottavasti nyt hallituksen tilaamalle ohjelmalle annetaan nykyisessä ja tulevassa hallituksessa hyväksyntä.

Ohjelma on usealle vuodelle jaksotettu, jotta sitä voidaan ottaa asteittain käyttöön.

Sopimusomaishoidon lakia on syytä lähteä valmistelemaan jo tämän hallituskauden aikana ja toteuttamaan palvelutarpeen arviointia sekä hoito- ja palvelusuunnitelmaa, vastuuhenkilön nimeämistä ja tarpeellisia terveystarkastuksia.

Avohoitoon ja kotihoitoon painottaminen ei voi onnistua ilman 350000 omaishoitajaa. Työryhmä on arvioinut, että omaishoitona tehtävän työn laskennallinen arvo verrattuna omaishoidolle vaihtoehtoisten palvelujen kustannuksiin on 3,4 miljardia euroa vuodessa. Suurin osa tekee omaishoitotyötä kunnallisen omaishoidon tuen ulkopuolella. Nykyisellä omaishoidon tuen kattavuudella (noin 40 500 omaishoitajaa) laskennallinen arvo on 1,7 miljardia euroa vuodessa.

Kehittämisohjelman kustannukset ovat, kun ohjelma on vuonna 2020 täydessä laajuudessaan, 450 miljoonaa euroa vuodessa.

Tämän ohjelman realisoituessa tuen laskennallinen arvo on noin 1,3 miljardia euroa muita hoitomuotoja edullisempi.

Ohjelman täytäntöönpano siis kannattaa. Se antaa myös vakautta omaishoitajille, turvaa omaishoidon tulevaisuutta ja luo omaishoidolle entistä suuremman merkityksen osana kotihoitoa.

Nyt kun osana laajaa valtakunnallista rakennepoliittista ohjelmaa ollaan laitoshoitoa entisestään vähentämässä, omaishoito on jo valmiina keinona olemassa kotihoidon vahvistamiselle.

Mitä omaishoidon kehittämisohjelma sitten tarjoaa? Siinä esitetään säädettäväksi laki sopimusomaishoidosta. Laissa säädeltäisiin sopimusomaishoidon edellytyksistä, omaishoitosopimuksesta sekä hoitopalkkioiden valtakunnallisista saantiperusteista, palkkioluokista ja palkkioiden määristä sekä sopimusomaishoitoa tukevista palveluista.

Työelämän ja omaishoidon yhteensovittamiseen työryhmä ei esitä uusia velvoitteita tai lakimuutoksia.

Usealla työpaikalla ei edelleenkään tiedetä nykyisiä työelämän ja omaishoidon yhteensovittamiseen kehitettyjä joustoja. Näitä joustoja tulisi käyttää tarvittaessa hyväksi.

Tällaisia ovat muun muassa työaikajärjestelyt, etätyömahdollisuudet, työaikapankit, vuosilomajärjestelyt, vuorotteluvapaat ja osittaiset hoitovapaat.

Hoitopalkkiot on ohjelmassa määritelty vaativuuden ja sitovuuden kriteereiden mukaan. Hoitopalkkioluokkia olisi kolme. Palkkioiden tasot olisivat valtakunnallisia, ja tällä hetkellä niiden arvot olisivat 500, 700 ja 1100 euroa. Kaikilla sopimusomaishoidon saantiperusteet täyttävillä olisi subjektiivinen oikeus palkkioon sekä lakisääteiseen vapaaseen.

Sopimusomaishoitoon voi sisältyä myös aloitus- ja muita terveystarkastuksia sekä vastuutyöntekijän tukea.

Neuvonta, valmennus, vertaistuki ja virkistystoiminta sopivat hyvin järjestöjen ja seurakuntien tehtäväksi, mutta palveluja tuottavien järjestöjen ja yritysten keskinäinen asema palvelujen tuottajina vaatii edelleen selkiyttämistä. Myös sopimusomaishoitajien tulee voida osallistua RAY-rahoitteiseen toimintaan.

Esillä on kaksi vaihtoehtoista mallia sopimusomaishoidon järjestämis- ja rahoitusvastuuseen: vahvennettua kuntamallia ja Kelan rahoitusmallia. Kummassakin mallissa omaishoitosopimus tehtäisiin kunnan ja omaishoitajan välillä.

Vahvennetussa kuntamallissa kunta vastaisi sopimusomaishoitajan ja hoidettavan palvelujen lisäksi hoitopalkkion järjestämisestä ja saisi niitä varten valtionosuutta. Kelan rahoitusmallissa valtio vastaisi kokonaan hoitopalkkiosta ja sen rahoituksesta sekä hoitaisi hoitopalkkion maksatuksen omaishoitajille. Palvelut säilyisivät kunnan vastuulla.

Kun hallitus juuri viime viikolla päätyi rajoittamaan kunnille tulevia uusia kustannuksia, Kelan rahoitusmalli olisi tietysti käden ojennus tälle päätökselle.

Sopimusomaishoitajien määrää esitetään nostettavaksi vuoteen 2020 mennessä 60 000:een eli 20 000:lla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2012 tekemän tutkimuksen perusteella työryhmä arvioi, että näissä omaishoitotilanteissa uuteen lakiin kirjattavat sopimusomaishoidon tuen saantiperusteet täyttyisivät. Muita kuin sopimusomaishoitajia ehdotetaan tuettavaksi tarpeen mukaisesti vuonna 2015 voimaan tulevan sosiaalihuoltolain perusteella.

Muu omaishoito on hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjattavaa ilman sopimusta toteutettavaa hoitoa ja huolenpitoa. Kunta tukee silloin omaishoitajaa tarpeen mukaan uuden sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla ja tuella, vaikka hoitopalkkiota ei maksetakaan.

Kirjoittaja on Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sivuutetut suivaantuivat

Oppilaille palautettava oikeus numeroarvioon

Tervetuloa kansainväliset talentit

Epäasialliseen vaikuttamiseen osataan varautua

Kahdet tärkeät vaalit ajoittuivat liian lähekkäin

Mökkeily ei hiivu vaan muuttaa muotoaan

Lisää liiketoimintaosaamista

Tuleeko meistä ikinä aikuisia?

Kirje pysäyttää kiireessä

Suhde Venäjään jakaa Euroopan populisteja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.