Sovinnollisesta Luomasta uuden ajan arkkipiispa

Suomen evankelisluterilainen kirkko sai seuraavaksi arkkipiispakseen kahdesta maltillisesta ehdokkaasta piirun verran maltillisemman.

Espoon piispan paikalta tehtävään nouseva Tapio Luoma torjui vaalin toisen kierroksen jälkeen väitteen, että kirkko kääntyisi hänen valintansa myötä konservatiivisempaan suuntaan. Hän tähdensi, ettei koe edustavansa erityisen konservatiivista teologiaa, ja kertoi vierastavansa ylipäätään keskustelua liberaali–konservatiivi-akselista (SS 2.3.).

Vastaehdokas, Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström on puolestaan pitänyt myönteisenä, että häntä kutsutaan liberaaliksi ja radikaaliksi (Yle 8.2.). Sävyero on selvä, vaikka Luoman voi uuden viran myötä odottaa korostavan sovinnollisuutta entisestään.

Vikström kommentoi vaalin jälkeen olevansa huolestunut tulevasta linjasta ja tekevänsä töitä, ettei käänne konservatiivisempaa kirkkoa kohti toteutuisi. Lausunto ei ollut taitavin mahdollinen. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola arvioi, että ehdokkaiden erot ovat varsin pienet, ja monissa kysymyksissä hiuksenhienot (SS 1.3.). Yksinkertainen arvojaottelu ylikorostuu vaalitilanteessa, jonka jälkeen on viisautta pyrkiä hakemaan enemmän yhdistäviä kuin hajottavia tekijöitä.

Kirkkoa kuuluvimmin jakavassa periaatekysymyksessä Luoma on sillä kannalla, että ei toivo homoparien vihkimistä, mutta aikoo noudattaa kirkolliskokouksen päätöstä. Hän myös pitää todennäköisenä, että samaa sukupuolta olevia pareja vihitään tulevaisuudessa Suomen kirkoissa. Kanta ei voisi olla sovittelevampi ilman, että tuleva arkkipiispa luopuisi kokonaan omasta mielipiteestään.

Luoman lausunnoissa ja toiminnassa toistuu kaksi avainsanaa: hengellisyys ja sosiaalisuus. Luoma arvioi olevansa sielultaan seurakuntapappi arkkipiispanakin. Hän aikoo tuoda vahvasti esiin kirkon aatteellista ydintä, mutta ei pois sulkevana vaan sellaisena, johon eri laidoilla olevat voisivat samastua.

Kesäkuussa eläkkeelle jäävä Kari Mäkinen tunnetaan voimakkaista, poliittisiksikin tulkittavista kannanotoista muun muassa paperittomien oikeuksien puolesta.

Luoma lähestyy yhteiskunnallisuutta toisesta suunnasta korostaessaan pyrkimystä ymmärtää kaikenlaisia näkemyksiä niin kirkon sisällä kuin koko monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Vuoropuhelun tärkeyden sanomaa hän julistaa sekä ekumeenisessa että uskontojen välisessä merkityksessä.

Arkkipiispa on arvojohtaja kirkossa ja yhteyksien ylläpitäjä ympäröivään maailmaan. Toisaalta hän on vain ensimmäinen vertaistensa joukossa. Luoma korostaakin, ettei arkkipiispakaan voi yksin ratkaista kirkon ongelmakohtia. Hän lähtee seurakuntien moni-ilmeisyyden tunnustamisesta ja ihmisten arkisesta kohtaamisesta sellaisina kuin he ovat. Haasteita vähättelemättä linja voi olla juuri sitä, mitä kirkko kaipaa vastakkainasettelujen ja kuplatodellisuuk­sien pirstomassa ajassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.