Strateginen ohjelma

Uutta hallitusohjelmaa ei voi vielä kommentoida, koska se on vasta tekeillä. Mikäli se tehdään kaavaillusti kahdessa osassa, ei kokonaisarviointi ole mahdollista edes sen julkistamisen jälkeen.

Ensimmäisessä vaiheessa eduskunnan käsittelyyn tulevat vain strategia- ja talouslinjaukset. Yksityiskohtaisemmin tavoitteet on ollut tarkoitus kirjata kesän kuluessa ns. toimintasuunnitelmaan.

Pidän uutta käytäntöä hyvänä ja perusteltuna. Vaikka hallitusohjelman uusi kokoamistapa näkyy nyt menevän vain Juha Sipilän (kesk.) piikkiin, on sitä valmisteltu laajapohjaisesti jo vuosikaudet. Valmistelussa ovat olleet mukana puolueet yli hallitus-oppositiorajan.

Uutta kaksiosaista etenemistä on myös arvosteltu ja osin syystäkin. Se mahdollistaa neuvottelujen tosiasialliseen pitkittymisen. Siksi nyt näyttää korostuvan jopa hokemiseen asti luottamuksen merkitys. Sen, mistä sovitaan alkuvaiheessa, on pidettävä myös toisessa vaiheessa vaikka kaikkea ei heti yksityiskohtaisesti kirjatakaan.

Eduskuntaan vietävä ja hallituksen luottamuksen mittaava tiedonanto ei ole entiseen tapaan koko hallitusohjelma. Jotkut kokevat tämän pitkittävän neuvotteluja ja ”pimittävän” eduskunnalta osan hallitusohjelmasta.

Toivottavasti Sipilän johdolla käytävä prosessi osoittaa nämä epäilyt vääriksi. Eduskunnalle annettavassa tiedonannossa on oltava riittävät tiedot hallituksen politiikasta.

Riittävyyttä ei mitata sivumäärällä vaan selkeydellä. Lyhyt keskeisiin strategisiin painopisteisiin ja niitä tukeviin talousraameihin keskittyvä ohjelma on jopa selkeämpi ja informatiivisempi kuin pitkä ja hyvin yksityiskohtainen, mutta jäsentymätön kokoelma erilaisia tavoitteita.

Toinen vaihe, ns. toimintasuunnitelma on tarpeen siksi, että liian usein hallitusohjelmat jäävät kokoelmaksi hyviä tavoitteita. Se, mitä tehdään, kuka tekee, milloin ja millä rahoituksella jää myöhemmin sovittavaksi. Tämä on usein johtanut koko vaalikauden ajan käytäviin vääntöihin. Tästä oli riittävästi esimerkkejä kuluneellakin vaalikaudella. Aivan viimeisiin viikkoihin saakka.

Siksi on tarpeen sopia selkeästi, miten strategia toteutaan käytännössä. Tämä tehdään toimintasuunnitelmassa. Sen tulee pitäytyä tiukasti strategiaan. Kaikkien toimenpiteiden tulee tukea strategisia tavoitteita eikä ainakaan olla ristiriidassa niiden kanssa tai keskenään.

Strategia ymmärretään usein väärin. Se ei ole kattava luettelo erilaisista tavoitteista. Päinvastoin, se on hyvin rajattu kuvaus painopisteistä. Strategian tärkein sana on ”ei”. Pitää pystyä toteamaan, mistä tingitään, jotta voidaan panostaa johonkin. Juuri tästä on kysymys nyt tehtävässä strategisessa hallitusohjelmassakin.

Valitettavasti julkinen keskustelu talouslinjauksista on pahasti pielessä tai ainakin hyvin puutteellista. Keskustelussa menevät sekaisin mm. kansantalous ja julkinen talous, pidemmän ajan kestävyysvaje ja lyhyen ajan sopeuttamistarve sekä tasapainotus ja painopisteiden muutokset.

Tuskin kukaan on enää perillä mistä on kysymys kahden, kuuden tai kymmenen miljardin euron luvuissa jotka keskustelussa pyörivät. Toivottavasti tuleva hallitusohjelma piirtää tämän riittävän selkeäksi kokonaisuudeksi.

Vaikka uuden hallituksen linjauksia ei vielä muuten voikaan arvioida, yksi asia edellyttää kommentointia jo nyt. Ennen neuvottelujen alkamista Sipilä, Timo Soini (ps.) ja Alexander Stubb (kok.) olivat liikuttavan yksimielisiä ja varmoja yhdestä asiasta. Veroaste ei nouse. Ei kuulemma voi enää nousta.

Samaa ovat julkisuudessa hokeneet monet muutkin, niin poliitikot, talousoppineet kuin mediakin. On pakko kysyä, miksi ei?

Ennen vaaleja Carl Haglundin (r.) vaalimainos julisti, että ”Maailman korkein veroaste ei ole hyvä kilpailuvaltti”. Kyselin jo tuolloin, että miksi ei muka olisi. Missä sarjassa Suomen haluttaisiin kilpailevan?

Vastaamista helpottanee seuraava listaus: Tanska, Ruotsi, Norja, Belgia, Ranska, Itävalta, Saksa. Nämä ovat Suomen ohella maailman korkeimman veroasteen maita.

Vai olisiko Suomen muka parempi kilpailla samassa sarjassa kuin Libya, Tšad, Burma, Angola, Iran, Sudan, Afganistan, Jemen ja muut maailman alhaisimpien veroasteiden maat?

Uskon kaikkien suomalaisten haluavan Suomen kilpailevan jatkossakin ensimmäisessä eli A-sarjassa.

Keskustelu kokonaisveroasteesta on monellakin tavalla hakoteillä. Mistä kokonaisveroaste kertoo? Pelkistetysti siitä, kuinka suuri osa taloudesta kulkee yhteisen kansanvaltaisen päätöksenteon kautta. Kansantalouden kilpailukyvystä tai tehokkuudesta se ei kerro, kuten em. maalistaus todistaa. Korkeimman veroasteen maat ovat itseasiassa usein myös kilpailukykyisimpiä.

Pohjoismaiseen hyvinvointimalliin kuuluu laaja julkinen palvelusektori ja sen myötä korkea veroaste. Alhaista veroastetta haluavien on syytä varautua maksamaan erikseen koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja eläketurvasta. Käteen jäävä tulo olisi silloin alhaisesta veroasteesta huolimatta pienempi. Yhteiskunta olisi myös paljon epätasa-arvoisempi.

Valaiseva esimerkki keskustelun onttoudesta on ”taikatemppu” jolla julkiset menot pienenevät ja veroaste alenee. Näin tapahtuu jos esim. lapsilisät ja yritystuet muutettaisiin verovähennyksiksi. Ekonomistit olisivat tyytyväisiä, vaikka todellisuudessa mikään ei oikeastaan muuttuisi.

Toisaalta ekonomistit pitävät hyvänä ja nopeana keinona talouden sopeutukseen erilaisten verovähennysten karsimista. Eikös se nostaisi veroastetta eli onko se siksi pois hallituksen keinovalikoimasta?

Suomen veroastetta nostaa nyt hidas talouskehitys. Oikea keino veroasteen alenemiseen on panostaminen kasvuun ja työllisyyteen. Ei hyvätuloisten ja varakkaiden verokevennykset.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Huawei-boikotti haastaa esineiden internetiä

Pohjanmaan ihmetauti

KYSin hieno tarina ansaitsee lujaa tukea jatkossa

Kirkon kohtalon kysymykset

Sivuutetut suivaantuivat

Oppilaille palautettava oikeus numeroarvioon

Tervetuloa kansainväliset talentit

Epäasialliseen vaikuttamiseen osataan varautua

Kahdet tärkeät vaalit ajoittuivat liian lähekkäin

Mökkeily ei hiivu vaan muuttaa muotoaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.