Suolainen on lohisoppa

Omaan jalkaan ei kannata ampua.

Niin luulisi. Kalastuspoliitikot koko EU:ssa harrastavat tuota kipeää touhua silti.

Kalavaroja riistetään. Yksi uhanalaisimmista lajeista on Itämeren lohi.

Suomi antaa noin 400 ammattikalastajansa haitata järkevää kalastuspolitiikkaa, joka voisi pelastaa Itämeren luonnonlohen.

Sukukypsien lohien pääsy kutujokiin estyy, kun ne päätyvät vaelluksellaan rysiin ja verkkoihin. Kalastajat eivät usko, että lohikanta ei kestä heidän työtään.

Lohisoppaa hämmentävät maat lisäävät siihen suolaa kukin oman reseptinsä mukaan. Erittäin tarkat rajoitukset lohenkalastuksessa ovat pelkkää paperia, kun esimerkiksi Itämeren rantavaltioiden virkamiehet pitävät kiinni kalastuskiintiöistään.

Elokuussa Suomi antoi silakkakiintiöistään 60 tonnia Latvialle, joka luovutti Suomen ammattikalastajille oikeuden kalastaa 4550 lohta.

Suomi mahdutti tempullaan lohet kiintiöihin jälkikäteen, kun pyynnin valvonta oli pettänyt.

Aikaisemmin talvella Latvia vaihtoi 500 kilohailitonnia 5000 loheen. Vaihtokaupan tavoite oli, että lohisaaliin saavat suomalaiset eivätkä puolalaiset, jotka sitä myös himoitsivat.

Elokuussa A-studion dokumentti Lohen umpikuja paljasti, että Itämeren lohen uhanalaisuuteen heränneiden kauppojen ostoboikottien takia ammattikalastajat joutuivat heittämään jopa kaksi tuhatta kuollutta lohta mereen.

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan jäsenten enemmistö älyää saaliskiintiöpelin turmiollisuuden.

Se ei riitä, sillä lopullisen päätöksen kiintiöstä tekevät 21.–22. lokakuuta EU-maiden kalastusministerit. Nimenomaan heidän pitäisi älytä. Suomesta Brysseliin lähtee maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.).

Tieteellisiä arvioita saaliskiintiöiden määrittelyn tueksi laativat ICES ja STECF. Ensin mainittu on kansainvälinen merentutkimusneuvosto, joka antaa saaliskiintiöistä tieteellisiä neuvonantoja ja jälkimmäinen on EU:n komission oma tieteellisteknistaloudellinen kalastuskomitea. Kumpikin on samaa mieltä siitä, että Suomen suurin mahdollinen kestävä lohenpyyntikiintiö on 54000 lohta.

Komissio pyysi kuitenkin STECF:ltä laskelmaa, mikä kiintiö voisi olla, jos Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella olisi vain kiintiöön perustuvaa ja oikein raportoitua lohenkalastusta.

Komitea unohti tosiasiat, kun käskettiin. Se sulki silmänsä esimerkiksi siltä, että Puolassa on salakalastusta.

Nyt komissio esittää muka tieteelliseen arvioon perustuen 108762 lohen kiintiötä Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle.

Ammattikalastajat vetosivat maan hallitukseen isojen saaliskiintiöiden puolesta viime viikolla ja perustelivat kantaansa sillä, että Tornionjokeen nousi paljon lohta viime kalastuskaudella. Paljon on väärä sana, sillä samanlaisia nousuvuosia pitäisi olla joka vuosi, jotta lohen luontainen lisääntyminen olisi turvattu.

Ammattikalastajille kannattaisi maksaa siitä, etteivät enää kalasta. Rahat kalastajien kalastamattomuuspalkkioihin irtoaisivat leikiten rahoista, jotka säästyisivät lohenistutuksista.

Kansantaloutta lohi hyödyttäisi eniten, jos sitä pääsisi nousemaan jokiin kannan säilyttämisen kannalta riittävästi. Silloin iloa riittäisi myös virkistyskalastajille.

Tappelevat ne norjalaisetkin lohiasioista. Yksi sikäläinen poliitikko ja pappismies oli kyllästynyt riitoihin ja sanonut, että jos taivaassa on hilloja, poroja tai lohia, hän ei sinne halua.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Yritysten koko verojalanjälki on iso

Ovien aukaisijoidenkin oltava varuillaan

Hyvä vihollinen

Eläkeläisköyhyyttä voisi torjua lääkekorvauksilla

Kotkan lento ja putoaminen

Kunnat merihädässä

Vanhuspalveluissa on suo siellä ja vetelä täällä

Röyhkeä Trump haastaa johtamansa demokratian

Ystävänpäivän jälkeen

Potemisen kulissi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.