Suomen ei tarvitse hävetä lihantuotantoaan

Oxfordin yliopiston julkistaman tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan lihansyönnin kasvu uhkaa lisätä hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksidipäästöjä muun muassa siksi, että syntyy paine tehostaa rehuntuotantoa. Se puolestaan ohjaa lisäämään lannoitteiden käyttöä ja vaihtamaan monivuotisia nurmia soijan ja viljojen yksivuotiseen viljelyyn.

Märehtijöiden metaanipäästöt ovat totta. Niiden osuus kotieläintuotannon päästöistä on maailmanlaajuisesti 80 prosenttia. Ihmisen toiminnasta aiheutuvista päästöistä kotieläintuotannon osuus on 14,5 prosenttia.

Ilmastovaikutuksia on myös suomalaisella naudanlihantuotannolla, mutta ne ovat vähäisempiä kuin muualla maailmassa muun muassa siksi, että Suomessa ei juurikaan käytetä soijaa nautojen ravintona. Soijan jatkuvasti kasvava viljelypinta-ala uhkaa esimerkiksi Amazonin sademetsiä.

Suomessa naudanlihantuotanto on olennainen osa ruuan omavaraisuutta. Iso osa Suomen pelloista soveltuu parhaiten nurmirehun tuotantoon. Nurmia yksimahaiset ihmiset eivät kykene hyödyntämään samalla tavalla kuin monimahaiset märehtijät. Onkin vaikea nähdä, että kotimainen liha olisi mahdollista korvata täysimääräisesti kotimaisella ruokakasvituotannolla.

Nurmien hyvä puoli on, että niiden kasvu ei kaipaa juurikaan kasvinsuojeluaineita eikä ollenkaan keinokastelua.

Ympäristötietoisuus ja laaja ymmärrys lihantuotannon eroista eri puolilla maailmaa puhuvat vahvasti suomalaisen lihantuotannon puolesta. Suomalainen liha on lisäksi tuotettu eettisesti kestävällä tavalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.