Suomen kieltä pitää kunnioittaa

Tänään vietettävä Kalevalan päivä on samalla myös suomalaisen kulttuurin päivä. Elias Lönnrotin kokoaman Kalevalan ensimmäinen, suppea laitos painettiin vuonna 1835, joten tarinaa suuresta suomalaisesta hengen ruhtinaasta Väinämöisestä ja hänen aikalaisistaan on luettu nyt tasan 175 vuotta, pyöreästi viiden-kuuden sukupolven ajan.

175 vuotta on lyhyt aika kansakunnan historiassa. Keskuudessamme on vielä henkilöitä, jotka ovat kuulleet isovanhempiensa kertovan silminnäkijäkuvauksia Lönnrotin, J.L. Runebergin, J.V.Snellmanin ja Sakari Topeliuksen ajoista. Noina ensimmäisen Kalevalan aikoina alkoi vasta suomen kielikin saada nykyisen kirjoitetun muotonsa.

Se ei käynyt helpolla, sillä vastassa ei ollut vain ylivaltaan pyrkivä ruotsin kieli, vaan ristiriitoja oli myös suomen kielen puolestapuhujien riveissä. Keskeinen kysymys oli, kehitetäänkö suomen kieltä Mikael Agricolan hengessä länsimurteitten pohjalta vaiko itämurteitten, joita suomalaisten enemmistö puhui? Pitkä kiista päätyi itämurteitten voittoon.

Kielikin muuttuu kaiken aikaa. Jos kansalliseepokseksi korotettu Kalevala avasi 1800-luvun suomalaiset näkemään kauas kansallisille juurilleen, niin nyt puolentoista sadan vuoden kuluttua monella suomalaisella ja etenkin nuorilla on vaikeuksia ymmärtää Lönnrotin muotoilemaa suomen kieltä. Meidän aikamme ymmärrettävin Kalevala on se eepoksen savon murteelle sovitettu versio, jonka rautalampilainen opettaja Matti Lehmonen 1990-luvun alussa valmisti.

Nyt Kalevalan päivänä sopii kuitenkin kysyä, ymmärtävätkö kansalaiset yhtään paremmin sitä suomea, jota he kuuntelevat ja lukevat tämän päivän Suomessa. Moniko tavallinen kansalainen pysyy kärryillä, kun kuuntelee poliitikkojen puheita verotuksesta, eläkkeistä ja muusta sosiaalipolitiikasta tai hallinnon rakenteista? Jos menee Kuopion torille ja esittää vastaantuleville kadunmiehille ja -naisille yksinkertaisen kysymyksen "Mitä tekee Itä-Suomen avi ja Pohjois-savon ely työkseen?" niin aika moni vastaaja on huuli pyöreänä.

Hallinnon ohella tiede on luonut oman kielensä, jota vain siihen vihkiytyneet ymmärtävät. Se on huonoa, surullista kehitystä.

Sivistyneistön tehtävänä on valistaa kansaa eikä sulkeutua omaan viisauteensa vain harvojen hallitseman salakielen taakse. Demokratia, kansanvalta, toteutuu vain, jos kaikki puhuvat samaa kieltä. Virkakieli tai tieteen kieli ovat paluuta menneitten aikojen sääty-yhteiskuntaan. Tämä tosiseikka on unohdettu liki täydellisesti viime vuosikymmenten Suomessa, vaikka maa on juuriltaan yksi maailman vapaimmista ja tasa-arvoisimmista maista.

Suomenkielen puolestapuhujat kantavat julkisuudessa suurinta huolta englannin kielen tunkeutumisesta myös suomeen. Uhka se on tietysti sekin. Suurin uhka tulee kuitenkin suomen kielen itsensä sisältä. Jos koululaitos ja tiede antavat suomen kielen rämettyä käsittämättömäksi, voi kohta sanoa hyvästit koko suomalaiselle kulttuurille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.