Suomen on jankutettava ravintolaruuan alkuperästä

Sokos Hotelli Ilveksen erehdys ruuan alkuperän suhteen ei olisi oikeastaan voinut huonompaan saumaan osua marraskuun ensimmäisenä päivänä, koska juuri silloin Suomen kaupunki- ja paikallislehdet kokoontuivat Sanomalehtien liiton järjestämille Suurille lehtipäiville. Tarjolla piti ruokalistan mukaan olla Paijan tilan possua Urjalasta ja Tolvilan kartanon lammastilan luomukaritsaa Akaasta. Kun sitten Urjalan Sanomien toimittaja kiitti possutilallista maukkaasta maalaispateesta, paljastui, ettei hotellin Masuuni-ravintola ole ostanut tilalta vuosiin mitään, eikä sen paremmin myöskään toiselta mainitulta tilalta (Urjalan Sanomat 8.11.).

Vaikka ruokalistalla oli virheellinen maininta lihojen alkuperästä, tarjolla oli kuitenkin ollut kotimaista viljapossua ja karitsaa, tosin ei luomua. Erehdys sattui myös kalan suhteen, joka sekin oli kyllä kotimaista, joskaan ei niistä järvistä, jotka ruokalistalla mainittiin.

Lähiruokana on viime vuosina alettu pitää sellaisia elintarvikkeita, joiden raaka-aineet ovat peräisin aivan nimetyltä tilalta. Kehitys voi olla hyväkin tuotteiden hinnanmuodostuksen kannalta, mutta suomalaisen ruuantuotannon kokonaisuutta ajatellen lähiruokana olisi parasta pitää kaikkea kotimaassa tuotettua ruokaa. Vaikka tamperelaishotellin virhettä voi taivastella, kokonaisuutena arvioiden kyse oli sentään pienistä erehdyksistä. Asiakkaat saivat syödäkseen kotimaista lihaa, joka maailman mittakaavassa on mitä suurimmassa määrin lähiruokaa.

Suomi on sinnikkäästi yrittänyt ehdottaa EU:lle, että ravintoloilta edellytettäisiin lihan ja kalan alkuperämerkintöjä. EU:n komissio lähetti maa- ja metsätalousministeriön ehdotuksen alkusyksystä takaisin korjattavaksi jo toistamiseen. EU:n komissiossa katsotaan sinänsä aivan ymmärrettävästi, joskin kapeasti, että alkuperän ja laadun välistä yhteyttä on vaikea todistaa. Kyse on määrittelyerosta. Suomalaisesta näkökulmasta EU:n lainsäädäntöä tiukemmat säädökset eläinten hyvästä kohtelusta ja antibioottien käytöstä lihantuotannossa ovat osa ruuan laatua, kun taas komissio rajaa laadun lihan ulkoisiksi ominaisuuksiksi.

Toisenlaista linjaa EU:n instituutioista edustaa EU:n parlamentti. Se hyväksyi viime vuonna säännöt, jotka tiukentavat elintarviketarkastuksia ja siten parantavat ruuan alkuperän aikaisempaa parempaa jäljitettävyyttä. Säännöillä on tarkoitus estää myös elintarvikepetoksia, joista yksi kohutuimmista lienee hevosenlihaskandaali. Vuonna 2013 Irlannissa ja Britanniassa myydyistä naudanlihatuotteista löytyi syömäkelvotonta hevosenlihaa, jossa oli muun muassa kiellettyjä lääkejäämiä. Sittemmin taustalta paljastui rikollisjoukkio, joka toimi peräti kahdeksassa Euroopan maassa.

Suomen pitää jaksaa jankuttaa ravintolaruuan alkuperämerkintöjen velvoittavuuden tarpeellisuudesta EU:n komissiolle edelleen, koska kyse on paitsi ravintolaruokailijoiden tuoteturvallisuuden takaamisesta myös tuotantoeläinten hyvinvoinnin lisäämisestä.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Levottomia aikoja

Pakkopiikki voi tulla vielä eteen

Korkosuojauksille ei taida tulla tarvetta aikoihin

Rakentajilla on syytä vakavaan itsetutkisteluun

Jouluyö, juhlayö

Huijari vaanii vanhusta

Palkittuja johtajia sopii kuunnella herkällä korvalla

Kierrätyksen lisäksi pitäisi pohtia kulutustakin

Tunne vie ja järki vikisee

Paljon mölyä mäestä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.