Suomen suvi on jo valmiiksi juhlia täynnä

Kuka muistaa mitä juhlaa vietettiin 19 vuotta sitten heinäkuun 17. päivänä? Kyse oli kansanvallan päivästä, jonka ensimmäinen pääjuhla järjestettiin suurieleisesti vuonna 1992 Savonlinnassa. Päivän ideoi Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuoden juhlatoimikunnan puheenjohtaja Kalevi Sorsa. Heinäkuun 17. päiväksi juhla satutettiin, koska tuolla päivämäärällä valtionhoitaja Mannerheim vahvisti itsenäisen Suomen ensimmäisen perustuslain eli hallitusmuodon.

Sorsan ajatus oli sinänsä hyvä. Hän halusi kansanvallan päivän vietolla korostaa sitä, miten itsenäistynyt nuori Suomi kiivaan poliittisen taiston ja kansalaissodan jälkeen lopulta valitsi tasavallan monarkian sijasta. Sorsa muistutti, että kaikki hyvä mitä Suomeen sen jälkeen on rakennettu, on rakennettu kansanvallan perustalle.

Toinen Sorsan peruste oli, että Suomi kesäiseen aikaankin tarvitsee kansaa yhdistävän juhlan. Itsenäisyyspäiväänsähän Suomi juhlii joulukuun 6. päivä, keskellä pimeintä kaamosta. Nykyiseen muotoonsa itsenäisyyspäivän vietto vakiintui oikeastaan vasta sotien jälkeen. Sorsan idea oli, että valtiollinen juhla voi olla myös iloinen kansanjuhla ja silloin sopiva ajankohta juhlalle on sydänkesä.

Kansanvallan päivälle kävi kuitenkin juuri niin kuin monet arvioivat jo parikymmentä vuotta sitten. Kalentereihin päivä merkittiin ja sitä juhlittiinkin muutaman vuoden ajan, kovin väkinäisesti kuitenkin. Muutaman kivuliaan vuoden jälkeen kansanvallan päivä poistettiin kalentereista. Nykyään koko juhla on hivenen surkuhupaisa episodi tasavallan historiassa.

Kukaan ei enää vakavissaan ole puhunut kansanvallan päivän elvyttämisestä. Hieman vaikeaa se olisikin, sillä edes Mannerheimin vahvistama hallitusmuoto ei enää kymmeneen vuoteen ole ollut voimassa. Sen on korvannut vuonna 2000 voimaan tullut perustuslaki, joka toki paljolti perustuu vanhalle hallitusmuodolle.

Kansanvallan päivän hiipuminen ei kuitenkaan johtunut viime kädessä siitä, että suomalaiset eivät arvostaisi demokraattisia perinteitään. Selitys on todennäköisesti paljon yksinkertaisempi: vaikka kesään ei juhannuksen lisäksi sisällykään koko kansan suuria juhlia, kesä silti on täynnä pienempiä, ihmisille tärkeitä ja rakkaita juhlia. Uudelle juhlalle ei ollut enää tilaa.

Pienten juhlien ja erilaisten tapahtumien paljouden huomaa lehtiä selailemalla. On pitäjäjuhlia ja erilaisia kesätapahtumia. Hengelliset kesäjuhlat keräävät vuosittain kymmeniä tuhansia suomalaisia yhteen. Sukuseuroilla on tapana pitää vuosikokouksiaan nimenomaan kesäisin, jolloin ihmisillä on loman ansiosta helpompi lähteä matkaan. Suomalaisen kesän kulttuurianti on monipuolinen ja runsas.

Erillistä kansanvallan päivää ei tarvita, mutta silti on hyvä muistaa, että kesäisten tapahtumien monimuotoisuus ja runsaus on sekin todistus suomalaisen kansanvallan vahvuudesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.