Suomi ei enää ole yleisurheilun mahtimaa

Nykyjään Parikkalaan kuuluvan Uukuniemen urheilukenttä kasvaa ruohoa. Kun tarkkaan katsoo, kentän toisessa päässä erottuu paikka, jossa aikanaan oli moukarihäkki. Se oli häkki, jossa muuan Juha Tiainen harjoitteli niin hyväksi moukarimieheksi, että voitti itäeurooppalaisten huippumiesten poissa ollessa kultamitalin Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984.

Uukuniemen urheilukentän kaltaisia ruohottuneita aukioita on Suomi pullollaan. Kansainväliset vaatimukset täyttävä Valio-areena Lapinlahden Haminamäellä on suomalaisissa maalaiskunnissa harvinaisuus. Yleisurheilukenttiä ei tarvita niin paljon kuin takavuosina, koska yleisurheilijoita ja yleisurheilukilpailuja on vähän.

Berliinissa alkavat tänään yleisurheilun EM-kilpailut, johon Suomesta on ilmoitettu 42 urheilijaa. Yleisurheilun lajiliitto, Suomen Urheiluliitto, on asettanut joukkueelle kunnianhimoisen tavoitteen: kisoista pitäisi olla tuomisina 3-4 mitalia. Monet asiantuntijat arvelevat, että yksikin mitali olisi hyvä saavutus.

Kuka silti tietää? Yllätykset kuuluvat kilpaurheiluun. Kuka olisi etukäteen uskonut, että Janne Holmèn voittaisi maratonin mestaruuden vuoden 2002 kisoissa Saksassa? Kuinka moni löi vetoa Jukka Keskisalon estemestaruuden puolesta ennen vuoden 2006 Göteborgin kisoja?

Väistämätön tosiasia kuitenkin on, että arvokisamenestyksellä mitattuna Suomi ei enää pitkään aikaan ole ollut yleisurheilun mahtimaa. EM-kisojen mitalitilastot kertovat paljon.

Kun yleisurheilun EM-kisat ensimmäisen kerran vuonna 1934 järjestettiin Torinossa, Suomi 13 mitalilla oli toinen osallistujamaiden joukossa. Samalla sijalla maiden välisessä mitalitilastossa Suomi oli neljä vuotta myöhemmin. Vielä vuonna 1974 Roomassa suomalaiset urheilijat voittivat 10 mitalia.

Nyt tuollaisista saavutuksista voi vain haaveilla. Kaksi vuotta sitten Amsterdamissa Suomi sai vain yhden pronssimitalin, jolla heltisi 27. sija maiden välisessä mitalitilastossa.

Taso on Suomessa pudonnut sen vuoksi, että laji ei vedä puoleensa paljon lapsia kuin takavuosina. Lahjakkuuksista kilpailemassa on useita lajeja ja lajien kirjo monipuolistuu jatkuvasti. Kaupungistuvassa Suomessa jääkiekko ja jalkapallo houkuttavat jäähalleihin ja kentille laajempia joukkoja kuin yleisurheilu. Ammattimaiseen valmentamiseen on yleisurheilussa vara panostaa entistä vähemmän.

Yleisurheilussa Suomi on pitkään kitkutellut keihäänheiton varassa. Tänä kesänä yksi valttikorteistamme eli Tero Pitkämäki joutui loukkaantumisen vuoksi luopumaan kisoista. Antti Ruuskanen on kysymysmerkki, vaikka hänen venymiskykynsä tiedetäänkin. Nuorta Oliver Helanderia vasta testataan.

Vaikka arvokisamitalit ovat vähentyneet, ei yleisurheilun asema suosittuna penkkiurheilulajina ole horjunut. Alkavia EM-kisojakin seurataan useimmissa suomalaiskodeissa vaikka menestystä ei tulisikaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kun katsoo vain puuta, ei näe metsää

Antelias budjettiehdotus muistaa maakuntiakin

Taidepetosjuttu ravistelee ortodoksikirkkoa

Anna kaekkes, vuan elä periks

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

EU-puheenjohtajamaa ei ehdi tehdä mahdottomia

Asiakkaan pitää joustaa, kun tuotanto ei jousta

Uhan alla

Slovenia on pieni suuri maa

Unelma Kuopion Rivierasta etenee Itkonniemellä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.