Suomi ei haikaile Naton korviketta

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön tiivistäminen ja laajentaminen näyttää nousevan keskusteluun vuoden väliajoin. Tammikuussa viime vuonna asiasta puhui silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ja tällä viikolla vuorossa oli Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt. Painotukset kahden ulkoministerin esityksissä tosin ovat hieman erilaiset, ehkäpä myös päämäärätkin.

Ylen uutiset tarjoili Bildtin näkemyksiä käänteentekevänä asiana ja jonkinlaisena keikauksena Bildtin omassa ajattelussa. Bildt on yksi Ruotsin Nato-myönteisimpiä poliitikkoja. Siksi on hieman vaikea luottaa tulkintaan, että hän näkisi Suomen, Ruotsin ja Norjan turvallisuusyhteistyön tiivistämisen jonkinlaisena vaihtoehtona Natolle.

Kannattaa huomata, että Norja on Naton jäsen. Samoin Baltian maat, jotka Bildt myös olisi ottamassa mukaan Itämeren ympärille keskittyvään pohjoismaiseen turvallisuusyhteistyöhön. Luotettavampi tulkinta onkin, että pohjoismaista - vai pitäisikö kirjoittaa itämerellistä - yhteistyötä tarvitaan riippumatta siitä, ovatko siihen osallistuvat maat Naton jäseniä tai eivät.

Samaa mieltä ovat Bildtin esitystä kommentoineet pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) ja ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.). Erityisesti Vanhanen torjuu nettipäiväkirjassaan selkeästi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Pertti Salolaisen (kok.) käsityksen, että pohjoismaista turvallisuusyhteistyötä tarvitaan, koska sen paremmin Suomi kuin Ruotsikaan eivät lähivuosina liity Natoon.

Samaa mieltä on Kanerva. Hän kirjoittaa Turun Sanomissa (4.1.), että Nato, EU ja pohjoismainen yhteistyö ovat toisiaan "täydentäviä suuntauksia", jotka kaikki ovat Suomelle tärkeitä ja kehittämisen arvoisia.

Bildtin tuore pohdinta on suoraa jatkoa hänen kirjoitukselleen, jonka hän julkaisi omassa nettipäiväkirjassaan jo viime vuoden lopulla. Silloin hän kirjoitti tarpeesta luoda pitkälle kehittynyt puolustuksellinen valvontajärjestelmä Itämeren alueelle. Se pitää hänen mukaansa tehdä nyt, kun suoraa sotilaallista uhkaa ei ole näköpiirissä.

Suomen ja Ruotsin yhteisestä meri- ja ilmavalvonnasta puhui myös Erkki Tuomioja vuosi sitten.

Itämeren alueen turvallisuuden parantamisen lisäksi luonteva pohjoismainen yhteistyökohde löytyy kriisinhallinnasta. Jo alkanutta yhteistyötä voidaan hyvin tiivistää. Niin kuin ulkoministeri Kanerva kirjoittaa, Suomen on järkevää vahvistaa omaa kansainvälistä panostustaan. Kriisinhallinnan avulla voidaan lisätä vakautta oman maan rajojen ulkopuolella, mikä myös lisää turvallisuuttamme.