Suomi ei osaa varautua kriiseihin

Lähes kaksikymmentä vuotta kansainvälistä kriisitutkimusta tehnyt kriisinhallinnan tutkimustohtori Timo Hellenberg arvioi tiedotusvälineissä viime viikonvaihteessa, ettei Suomi osaa varautua uudenlaisiin kriiseihin, kuten laivakaappauksiin ja ydinvoimaloita uhkaaviin tulviin. Hellenberg kuuluu asiantuntijaryhmään, joka julkistaa kriisiraporttinsa lähiaikoina.

Hellenberg osuu oikeaan, kun hän sanoo, että kotimaisen kriisinhallinnan pahimmat ongelmat ovat pirstaleisuus ja johtovastuiden määrittely. Tieto kulkee paikallistason ja valtionjohdon pitkässä putkessa, mutta horisontaalisessa yhteistyössä on merkittävästi parannettavaa. Viranomaiset työskentelevät tehokkaasti, mutta eivät välttämättä tiedä toistensa tekemisistä mitään tai ainakaan riittävästi. Saumaton tietojenvaihto on kuitenkin kriisitilanteissa kaiken a ja o.

Suomessa on viime vuosien aikana syntynyt useita erilaisia kriisitilanteita, kuten myrskyjä, massamurhia, vakavia vesijohto-onnettomuuksia ja laivakaappaus. Niistä on selviydytty, mutta silmiinpistävää on, että viranomaiset on usein yllätetty "housut kintuissa". Poliisi ja palolaitokset kykenevät hoitamaan akuutit onnettomuustilanteet, mutta kriisien jälkihoidossa on ollut ongelmia. Kun näin on, uusiin ja yllättäviin kriiseihin ei välttämättä osata varautua oikealla tavalla.

Jokelan ja Kauhajoen massamurhien jälkeen lakeja on kiristetty. Onnetonta näissä tilanteissa on, että raakojen veritöiden jälkeen Suomessa löytyy vastuullisiksi itseään nimeäviä tahoja, jotka paheksuvat esimerkiksi aselain kiristämistä.

Poliitikot, eli viime kädessä eduskunta, päättävät asetusten ja lakien muutoksista. Valitettavaa on, että kovakin kriisi saattaa usein "unohtua", eli projektit ongelmien poistamiseksi siirretään syrjään kipeimmän kriisivaiheen jälkeen.

Kriisin syihin paneutuminen ja niiden ennaltaehkäiseminen vaativat pitkäjänteistä työtä, joka varsinkin poliitikoilta jää valitettavan usein kesken. Kriisien ehkäisyn eteen tehtävä työ vaatii valtavasti tinkimätöntä yhteistyötä eri asiantuntijatahojen kesken.

Hellenberg moitti suorasukaisesti myös poliitikkoja: meiltä on puuttunut poliittinen ymmärrys kriisien kokonaisvaltaisesta hallinnasta. Tohtori puhuu asiaa. Esimerkiksi Jokelan massamurhan aikana silloinen sisäministeri Anne Holmlund (kok.) vähätteli tapahtunutta todeten, että kyseessä oli hirmuteko, mutta kuitenkin yksittäistapaus. Sen jälkeen tapahtui Kauhajoen massamurha.

Poliitikkojen ei olisi viisasta nimetä esimerkiksi ydinonnettomuusvaaraa, massamurhaa tai rajumyrskyä yksittäistapaukseksi. Suomessa ei ole onneksi tapahtunut yhtään terrori-iskua. Me kaikki toivomme, että säästyisimme näiltä hirmuteoilta. Tähänkin pahaan on kuitenkin varauduttava. Onko suomalainen turvallisuuskoneisto viritetty tässä mielessä kuntoon?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.