Surun ja kiitoksen aika

Tänään kaatuneitten muistopäivänä lippua ei enää vedetä puolitankoon vaan ylös asti. Miespolvien painuessa unholaan päivä ei ole pelkästään surun vaan myös kiitollisuuden juhla.

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat antoivat äärimmäisen uhrin itsenäisyyden puolesta. Myöhempi historiankirjoitus on täydentänyt kuvaa Suomen selviytymisen ihmeestä.

Rintamamiesten lisäksi maamme pelastivat kotirintaman naiset.

Sattuvasti äitienpäivän tienoilla Kuopiossa esitettiin Elina Kivihalmeen tuoretta dokumenttielokuvaa Tuntematon emäntä. Siinä ääneen pääsevät sota-ajan maaseudun naiset ja heidän lapsensa.

Kuopiolaislähtöinen Sirpa Kähkönen on romaaneissaan kuvannut kaupunkilaisten selviytymistä, kun kaikesta oli pulaa. Tuntematon emäntä on yhtä arvokas historian oppitunti työstä, joka piti koko yhteiskuntaa pystyssä vaikeiden vuosien yli.

Itseriittoinen ja edistyksellinen nykyaika ei tiedä pahempaa ajatusrikosta kuin inspiraation hakemisen menneisyydestä, saati muinaisten mainetekojen ihannoinnin.

1940-luvun Suomi oli nykymittapuulla kehitysmaa. Tänään kaikki on tieteen ja teknologian ansiosta moninkertaisesti materiaalisesti paremmin. Myös henkinen ilmapiiri on avartunut ja yksilön itsetoteutuksen mahdollisuudet lisääntyneet.

Tuntemattoman emännän esimoderni yhteiskunta on kuin vieraalta planeetalta. Ihmiset oli tehty eri aineksesta kuin nyt.

Menneen ajan arvot, vaatimattomuus, uhrautuminen ja itsekuri, ovat korvautuneet vastakohdillaan. Tilalle ovat tulleet öykkäröinti, itsekeskeisyys ja nopeat nautinnot.

Entisaikojen ihanteellisen tunnollisuuden ääripäässä oli työnarkomania, joka periytyi seuraavalle sukupolvelle. Pakko saneli myös lapsityövoiman käytön. Puutteen kotonaan kokeneet nuoret jälleenrakensivat Suomen, joka mahdollisti suurille ikäluokille yltäkylläisen ja miellyttävän elämän.

Uskomattoman vaatimattomissa oloissa kotitalouksissa pidettiin arvossa siisteyttä ja hyviä käytöstapoja. Tänään lapsiperheet eivät ilmeisesti selviä arjestaan ilman yhteiskunnan, mielellään ammattiauttajan apua.

Koskaan ei kansa ole ollut niin terapian tarpeessa kuin nyt, kertovat Kelan tilastot. En tiedä, olisivatko sodasta palanneet tervehtineet nykyistä psykoteollisuutta ja jälkipuinnin tarjontaa ilolla.

Sodan kauhujen miehissä aiheuttamat traumat ovat kuvittelun tuolla puolen. Masennuksen on täytynyt olla laajaa ja yleistä, mutta ei lähelläkään nykyisen kaltaista epidemiaa. Sen potemiseen ei ollut aikaa eikä varaa.

Väkivallan kokemukset siirtyivät synkkänä perintönä perhepiiriin. Nykymies ja usein myös nainen on jo väkivallassaan itseoppinut ammentaen narsismin ja näköalattomuuden likakaivosta.

Sotaan joutuneet miehet ja kotirintaman naiset kokivat isänmaan ja kodin taistelun arvoisiksi. Heillä oli jotain omaa, jotain, mitä heidän koteihinsa sijoitetuilta sotavangeilta puuttui.

Suomalaisperheisiin kiintyneet vangit tiesivät, mikä julma kohtalo heitä odotti sodan jälkeen Neuvostoliitossa.

Sota ja pula-aika tuovat esiin paitsi parhaan, myös pahimman ihmisessä. Kärsimys sinänsä ei jalosta, ja kun eloonjäämiskamppailu kärjistyy, myös ihmisen petomaisuus tulee pintaan.

Kriisiaikana vasta kirkastuu, että yhteiskunta muodostuu yksilöistä. Vastuuta omasta osuudestaan ei voi paeta, sysätä sitä kasvottomalle koneistolle.

Valittaminen on meille ylellisyyttä, johon sotasukupolvella ei ollut resursseja. Tästäkin on syytä olla kiitollinen.

Kirjoittaja on Savon Sanomien ajankohtaistoimituksen esimies.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.