Sutkejako halutaan!

Eduskuntavaaleihin on kuukauden päivät, vaalikentillä tunnelma tiivistyy. Muhiiko meilläkin kansannousu?

Gallupit ennakoivat murrosta, väkevintä sellaista vuosikymmeniin. Näkymä on huolestuttava: ympärillä yhtä aikaa mureneva maailmanjärjestys, kotimaassa epävakaat poliittiset olot.

Pohjois-Afrikan tapahtumat ovat muistutus kansanvallan ja vakaiden poliittisten olojen merkityksestä. Niillä on taipumus unohtua kypsässä demokratiassa.

Välimeren etelärannalle on syntymässä parinsadan miljoonan ihmisen valtatyhjiö. Vaikka valta siirtyy kansalle, kuka tietää, kenellä se todellisuudessa on. Kansanvalta ei käynnisty nappia painamalla.

Kansanvaltaisten maiden "kansannousut" ovat käänteinen ilmiö diktatuurien vallankumouksille: niillä haetaan "järjestystä epäjärjestykseen", kuten viestinnän professori Erkki Karvonen Oulun yliopistosta luonnehtii populismin nousua länsimaissa. (HS 24.2.) Monimutkaistuvaa maailmaa ja epävakaistuvaa toimintaympäristöä yritetään työntää syrjään yksinkertaistamalla kielenkäyttöä. Turbokapitalismi luo kaiken aikaa otollista kasvualustaa populismille.

Monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen on sinänsä arvokasta. Kansanvallan kannalta siinä on kuitenkin riskinsä. Se voi vääristää todellisuuden ja hämärtää vaihtoehdot. Kuvasta tulee valheellinen. Sanankäyttö on taiteenlaji. Poliittisessa kielenkäytössä on suuri houkutus sortua pelkkään slogan-retoriikkaan; sanontoihin, heittoihin, yleistyksiin, pelkistyksiin… Se voi näyttää katsomosta hauskalta, mutta asioiden hoitoa ei sutkauksilla edistetä. Eikä liioin politiikan ja poliitikkojen arvostusta. Sutkejako eduskuntaan halutaan!

Jopa maan suurin päivälehti vahvistaa mielikuvia arkielämästä vieraantuneista poliitikoista, "jotka seurustelevat eliitin kanssa ja puhuvat eliitin kieltä", kuten HS:n poliittisen toimituksen esimies Marko Junkkari toteaa (Merkintöjä 19.2.) hakiessaan syitä perussuomalaisten kannatuksen nousulle. Hämmästelen, kummastelen. Ettei vain eduskunnan kuppilassa norkoilevalta toimittajaeliitiltä olisi katkennut yhteys tavalliseen kansaan ja heidän edustajiensa arkielämään.

Populismin nousu länsimaissa syö poliittisen järjestelmän uskottavuutta ja toimintakykyä. Samaan aikaan ylikansallinen talous vahvistaa otettaan ja määrittelee poliittisen järjestelmän reunaehdot yhä suorasukaisemmin. Kansallisvaltioista tulee pelkkiä talousyksiköitä.

Media on paljon vartijana kansanvallan vahtikoirana, sillä asioiden yksinkertaistaminen myy. Sitä paitsi se on helppoa journalismia. Median kynnys sortua populismiin on yhtä matala kuin poliitikkojen. Lopputulema on ilmiselvä symbioosi. Populismi hyödyttää molempia osapuolia.

Poliitikot ovat oppineet nopeasti pelisäännöt: kun oiot mutkia, sanot ilkeästi, vuodat tietoja ja morkkaat omia, saat pomminvarmasti julkisuuden namupalan. Sananvapaus kukoistaa, sananvastuusta ei niin väliä.

Taitava sanankäyttö on aina ihailtavaa. Politiikassa heittelyretoriikasta tulee helposti itsetarkoitus.

Viisastelulla ja sutkauksilla ei hoideta monisyisiä asioita Suomessa eikä maailmalla. Todelliset tekijät ovat usein vähäpuheisia ja -eleisiä, kotiläksynsä hyvin tehneitä asiaosaajia.

lKirjoittaja on eläkkeellä oleva Savon Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.