Suvaitsevaisuus koetuksella

Eurooppalaisuuden ytimessä on läpi aikojen nähty vahvat arvot. Voimakkaan alisteisen suhtautumisen päätteeksi eurooppalainen tapa asennoitua toisiin valtioihin ja sen kansalaisiin on ollut ainakin tavoitteiltaan suvaitsevainen. Miten se näkyykään käytännössä?

Poliittista keskustelua hallitsee tällä hetkellä talous. Talous on taas sektori, jonka ohjaamista eri arvot ovat hallinneet koko sen historian ajan. Monet talouden ideologiat ovat tulleet tiensä päähän, silti käyttäytymisestämme vallitsevassa taloustilanteessa näkyy arvopohjaisuus.

Kiistelemme kahdesta ääripäästä. Pitäisikö meidän olla solidaarisia ja taata yhden jäsenmaan lainat? Toisaalta pitäisikö meidän uskaltaa pyytää kansainvälistä apua vai perustaa oma valuuttarahasto, ettei Euroopan ulkopuolinen valta pääsisi puuttumaan asioihimme.

Kumpaankaan keskusteluun ei ole helppoa lähteä mukaan. Molempia ääripäitä leimaa halu pysyttäytyä omalla kapealla kaistaleella, vahingoittumattomana ja vahvana.

Enkä malta olla sanomatta, että samalla se valinta on valitettavasti irti todellisuudesta. Tärkeintä pitäisi nähdäkseni olla se, että Eurooppa ja talous saadaan jälleen nousuun, ei poliittinen valtakeskustelu.

Toinen ristiriitainen kokonaisuus liittyy unionin laajentumiseen. Laajentumisen tavoittelussa sinänsä voisi kuvitella pohjalla olevan hyvin suvaitsevainen lähestymistapa.

Kuitenkin käytännössä tavoite yhdentymisestä nostattaa vastavoimia, jotka ovat luonteeltaan kaikkea muuta kuin suvaitsevaisia. Samalla, kun laajentuminen on nostettu unionin ykköstavoitteeksi, poljetaan muita poliittisia tavoitteita ja arvoja.

Nopean laajentumisen myötä on sivuutettu sellaisia tavoitteita kuin demokraattinen kehitys, oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen tai ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Suvaitsemme siis, etteivät nämä toteudu niissä maissa, jotka katsomme EU-jäsenyyden arvoisiksi. Mielestäni se on suvaitsevaisuutta väärään suuntaan.

Suvaitsemattomuutta on havaittavissa myös eri politiikan alojen välisessä debatissa. Sen sijaan, että aidosti yritettäisiin löytää kaikkia hyödyttäviä ratkaisuja, ajaudutaan turhan usein kuluttavaan nokkapokkailuun.

Maatalous- ja ympäristökysymysten edistäminen ei ole perinteisesti sujunut käsi kädessä, tosin nyt ilmastonmuutosnäkökulma on yhdentänyt näitä kahta politiikkaa.

Välttämättä myöskään rajojen avaaminen ja sisäisen turvallisuuden edistäminen ei ole ollut samatahtista. Joskus keskusteluun toivoisi sellaista suvaitsevaisuutta, joka näkisi politiikan yhtenäisenä liikkeenä ja kaikkien politiikan lohkojen tavoitteet yhdenvertaisina ja hyvinä.

Eurooppalaista arvomaailmaa leimaa kaksirattaisuus.

Vahva filosofinen historiamme velvoittaa kärkitoimijoitamme antamaan sellaista kuvaa arvoistamme, jotka ovat ristiriitaisia sen todellisuuden kanssa, jossa kansalaisina elämme. Samalla tuomitsemme toinen toistemme mielipiteitä ja asenteita huomaamatta, että sitähän suvaitsevaisuus ei juuri sallisi.

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (kesk.).

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hoblaa, huudahti Antti Rinne

Huawei-boikotti haastaa esineiden internetiä

Pohjanmaan ihmetauti

KYSin hieno tarina ansaitsee lujaa tukea jatkossa

Kirkon kohtalon kysymykset

Sivuutetut suivaantuivat

Oppilaille palautettava oikeus numeroarvioon

Tervetuloa kansainväliset talentit

Epäasialliseen vaikuttamiseen osataan varautua

Kahdet tärkeät vaalit ajoittuivat liian lähekkäin

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.