Syksy saapuu lakkoineen

Syksy tuo yleensä mukanaan sateet, mutta nyt tänä vuonna se näyttää tuovan lakkoja tai ainakin niiden vakavia uhkia.

Teknologiateollisuuden tes-neuvottelujen päättyminen umpikujaan johti välittömästi siihen, että työntekijäpuoli alkoi valmistella erilaisia työtaistelutoimia palkka- ja työehtovaatimustensa pontimeksi. Teknologiateollisuuteen kuuluvat metallimiehet ovat antaneet usein suuntaviivat myös muitten alojen sopimusneuvotteluille. Jos he lähtevät nyt lakkojen tai muitten, lievempien työtaistelutoimien tielle, toisten ammattiliittojen on helppo tulla perässä.

Heti teknologiateollisuuden neuvottelujen alkaessa ymmärrettiin, että yhteisen näkemyksen löytäminen olisi liki ylivoimaisen vaikeata. Työntekijäin vaatimus neljän prosentin korotuksesta ensi vuodelle ja kahden prosentin korotuksesta seuraavalle oli poikkeuksellisen korkea nykyoloissa - olkoonkin, että inflaatio on jyllännyt melkeinpä samoin prosenttilukemin.

Kun työnantajat tarjosivat tälle vuodelle yhtä ja ensi vuodelle 0,9:ää prosenttia, konflikti oli valmis. Nyt vain jäädään odottamaan, missä ajassa ja millä keinoin näin suuret näkemyserot palkankorotusten prosenteista kyetään sovittelemaan umpeen. Työntekijäpuolen neuvotteluasemat ovat tällä kertaa tavanomaista vahvemmat, kun kaikki kolme suurta keskusjärjestöä SAK, STTK ja Akava ovat yhteisrintamassa.

Sosiaalidemokraattien ja Vasemmistoliiton mukanaolon hallituksessa pitäisi periaatteessa helpottaa työmarkkinaratkaisujen syntyä. Myös kokoomukselainen pääministeri Jyrki Katainen on esiintynyt hyvin maltillisesti ja ymmärtäväisesti perinteistä kolmikantaa kohtaan.

Teknologiateollisuuden lakonuhat todistavat, että ay-liike ei kulje omien poliittisten johtajien talutusnuorassa, vaan päättää itse ratkaisuistaan. Erittäin mielenkiintoiseen asemaan joutuu lähiviikkoina ja kuukausina hallituksen työministeri Lauri Ihalainen. Hänet opittiin tuntemaan SAK:n puheenjohtajana rauhallisena, sopua hakevana neuvottelijana. Pystyykö hän ministerinä irtautumaan ay-johtajan roolistaan ja toimimaan niin tasapuolisesti, että työnantajatkin ovat tyytyväisiä?

On väläytetty ajatusta, että valtio ostaisi työrauhan alentamalla tuloverotusta. Vain yhden prosentin pudotus merkitsisi kuitenkin valtiolle noin 800 miljoonan verotulojen menetystä. Siihen on tuskin valtiovarainministeri Jutta Urpilaisella varaa, kun budjettia katetaan jo nyt seitsemän, kahdeksan miljardin lisävelalla.

Työttömyysluvut ovat olleet viime aikoina varsin lohdulliset. Nokian, Finnairin ja muiden isojen työnantajien isot irtisanomiset heikentävät lähiviikkoina olennaisesti työnantajain ja -tekijöiden välisiä suhteita. Jos Kreikan vararikko on hallinnut tähän saakka Suomen poliittista keskustelua, niin heti nyt lokakuun alusta saadaan poliitikoille työmarkkinoilta purtavaksi kotoisia pähkinöitä yllin kyllin ja ehkä liian kanssa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.