Syntymättömistä lapsista on tullut kuin ratkaisu

Tilastokeskuksen väestöennustetta on luettu läpi Suomen hyvin tarkasti ja runsaasti kauhistellen. Yksi seikka on silti jäänyt vähälle huomiolle, eli se, että vain neljä vuotta sitten tehty vastaava väestöennuste meni pahasti pieleen.

Työikäisen väestön määrän laskussa pahimman piti olla takana, mutta mitä vielä. Pahin näyttää olevan edessä, sillä todellisuus ei seurannutkaan oletusta, jonka mukaan suomalaisten kokonaishedelmällisyysluku olisi 1,7. Se on nyt melkein 22 prosenttia pienempi, noin 1,33. Tuore ennuste olettaa syntyvyyden vakioituvan tasolle 1,35. On hyvä tiedostaa, että voi käydä toisinkin. Luku voi edelleen pienentyä, mutta voi se myös kasvaa. Mitään yhtä syytä syntyvyyden vähenemiseen on turha yrittää keksiä, mutta nähtyä kehitystä ja vallitsevaa tilannetta voidaan pitää nykyajan hengen hedelmänä. Ongelmakeskeisyys on leimannut jo pitkään keskustelua, jossa rakennetaan ahkerasti inhorealistisia uhkakuvia vaippapainajaisista todellisten perhearjen ilon ja toivon näköalojen sijasta.

Syntymättömistä lapsista on tullut kuin ratkaisu, kun lisääntymisikäiset nuoret aikuiset ovat pohtineet lähitulevaisuuttaan: opiskelu lapsen kanssa on uskaliasta ja pätkätöiden varaan ei lapsiperhearkea tohdi rakentaa. Kysymykset ovat perustavaa laatua: löytyykö asunto, riittävätkö rahat ja jaksammeko.

Myöhemmin työuralla jatkuvasti kiristyvien vaatimusten keskelle lapsi tuntuu sopivan niin huonosti, että on kovin vaivatonta jättää lasten hankkiminen sikseen tai ainakin siirtää sitä myöhemmäksi, jolloin voi paljastua, ettei lapsia tulekaan kuin tilauksesta. Ei ihme, että usein lapsihaave vaihtuu lemmikkiin.

Ilmastokeskustelu on oma lukunsa. Siinä jokaisesta syntyvästä lapsesta on tehty päästö, jonka välttäminen on kuin uroteko tai vähintään hyvä kompensaatio runsaalle lentomatkailulle. Myös maapallon kantokyvyn näkökulma on vahva: ihmisiä on jo muutoinkin liikaa, miksi siis pahentaa ongelmaa.

On parisuhteita, joissa näkökenttä vaikuttaa kaventuneen sellaiseen tuntemukseen, että lapsi-nimiselle projektille ei kerta kaikkiaan ole sijaa projektien täyttämässä elämässä. Kaupungistuminen ruokkii kulttuurin muutosta. Ehkä lasketaan, että pieneen asuntoon mahtuu korkeintaan yksi lapsi. Ei lapsia tosin synny haja-asutusalueillakaan, vaikka tilaa on. Ei tietenkään, kun kylillä asuu yhä vanhempaa väkeä. Yhtään ei lohduta, että Portugalissa, Puolassa ja Kreikassa syntyvyys on vielä vähäisempää.

Niin irvokasta kuin se onkin, julkisen talouden näkökulmasta vähäinen syntyvyys on lyhyellä tähtäimellä pelkästään hyvä asia. Tarvitaan vähemmän päiväkoteja ja kouluja, lastenhoitajia ja opettajia. Työikäisen väestön elatustaakka kevenee, kun huollettavana on vähemmän lapsia ja nuoria.

Syntyvyyden laskua on välttämätöntä selvittää monipuolisesti. Kun on etsitty ja löydetty vastauksia, miksi on käynyt kuin on käynyt, kodeissa, kunnanvaltuustoissa ja eduskunnassa päästään kysymään, tätäkö todella haluamme, vai jotain muuta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Päivän päähän näkee hämärästi

Koulujen määrä tuskin puolittuu loputtomiin

Rahalla saa ja hevosella pääsee

KPY:n uudet linjaukset ovat välttämättömiä

Valmistajatkin odottavat maskisuositusta

Oletko sinä valmis toiseen aaltoon?

Etätöiden purkamisessa syytä varovaisuuteen

Pieni kirkas tippakin punnitaan tarkasti

Vihreät miehet apuun Valko-Venäjällä

Yliampuvat kaupunkivisiot vanhenivat käsiin

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.